Tavoitteena oltava liikkumistarpeen vähentäminen

Kirjoittaja: Venla Virkamäki

Olin tänään Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa kuulemistilaisuudessa, jossa pääsin siis esittämään Suomen luonnonsuojeluliiton lausunnon liittyen valtioneuvoston ilmasto- ja energiapolitiikkaa käsittelevään tulevaisuusselontekoon. Meitä oli kahdeksan asiantuntijaa paikalla, joista jokainen esitteli omat teesinsä ja sen jälkeen edustajat esittivät kysymyksiä.

Me korostimme lausunnossamme seuraavia seikkoja:

- Tulevaisuusselonteon peruslinja on oikea. Sen saama laaja tuki kertoo siitä, että tavoite vähäpäästöisestä Suomesta on kuitenkin melko laajasti hyväksytty, siten mahdollistaen todelliset päätökset ja toimet. Pitkän aikavälin päästövähennystavoite (-80 % vuoteen 2050) mennessä on hyvä ja kannatettava, mutta liitto muistutti, että ilmastotiede puhuu jo nyt -90-95% päästövähennystarpeesta teollisuusmaille, joten Suomenkin on tarkistettava omaa tavoitetasoaan uuden tiedon valossa.

- Tiedämme myös, että jotta säilytämme mahdollisuuden pysäyttää vaarallinen ilmastonmuutos alle kahden asteen, globaalien kasvihuonekaasupäästöjen on käännyttävä pian laskuun. Tämän vuoksi Suomen luonnonsuojeluliitto korosti omassa lausunnossaan tarvettaa nostaa lyhyen aikavälin tavoitetta vähentää päästöjä. Suomen tulisikin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ajaa teollisuusmaille -40 % päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä.

- Jotta vähäpäästöinen Suomi -tavoite realisoituu, päästövähennystoimet on aloitettava nyt. Mm. hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaa lyhyen aikavälin politiikkatoimista tulisikin päivittää tulevaisuusselonteon tavoitteiden valossa. Lisäksi Suomen on pikaisesti otettava käyttöön ilmastolaki vuosittaisista, vähintään 5 prosentin päästövähennyksistä.

- Liikennesektorin tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan kansallisella tasolla voimakkaampaa taloudellista ohjausta ja vaikuttamista liikennetarpeen vähentymiseen mm. joukkoliikennettä kehittämällä sekä yhdyskuntasuunnittelun keinoin.

- Tärkein tavoite pitkällä aikavälillä tulee olla liikkumistarpeen vähentäminen. Ensisijaiset liikkumismuodot vuonna 2050 tulee olla joukkoliikenne sekä kevyen liikenteen muodot!

- Lisäksi liitto otti lausunnossaan kantaa siihen, että turpeen käyttö on lopetettava vuoteen 2020 mennessä. Ja turpeen käytön vähentämiseksi ensiksi on palautettava turpeelle valmistevero sekä poistettava turpeen syöttötariffi. Otimme lausunnossamme kantaa myös ydinvoimaa vastaan.

Edustajien kysymyksissä minulle suunnattiin muun muassa kysymys siitä, pohjaanko ajatteluni IPCC:n rapotteihin (kyseinen edustaja ei kuulemma niihin usko), Mitä se maksaa jos siirrymme hiilineutraaliin yhteiskuntaan? sekä miksi ajamme niin voimakkaasti turpeen käytön lopetettamista ja erityisesti sen tukemisen lopettamista, tuetaanhan kivihiiltäkin, eikö meidän siis pitäisi vastustaa kivihiiltä.

- Vastauksessani ensinnäkin korostin sitä, että IPCC:n kirjoittajia on noin 2500 ja toisaalta IPCC kokoaa yhteen laajemmin tutkimuksia. Siis niitä tutkijoita, jotka ovat omissa tutkimuksiin todentaneet ilmastonmuutoksen on enemmänkin kuin pelkkä IPCC:n kirjoittajayhteisö. Ja eri puolilla maailmaa tehdyt tutkimukset osoittavat hyvin selvästi ilmastonmuutoksen olevan totta. Hiilineutraalin yhteiskunnan kustauksista ennen minua kommentoi myös WWF:n edustaja Salka Orivuori, joten vain täydensin hänen vastaustaan (tulevaisuusseloteossakin todetaan, että kustannuksia vuoteen 2050 on hyvin vaikea laskea, joten niiden arvioiminen suuntaan tai toiseen on vaikeaa). Nostin esiin vielä sen, että toisaalta vähähiilinen talous tarjoaa meille myös mahdollisuuksia uusina markkinoina ja lisäksi sen, että kyllähän energiatehokkuus ja energian säästötoimet tuovat pitkällä tähtäimellä myös säästöä. Turve ja kivihiili -kysymykseen totesin, että emme me kannata kivihiilelle suunnattavia tukiakaan tai sen käyttöä, mutta toisaalta turve on IPCC:n päästökertoimella arviotuna kivihiiltäkin pahempi saastuttaja. (Sen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat noin 12 prosenttia korkeammat kuin kivihiilen tuotettua energiayksikköä kohti.) Lisäksi turpeen kohdalla ongelmana on se, että kun turvetta poltetaan, poltetaan kierrosta poistunutta varastoitunutta hiiltä. Tämä hiili on kertynyt soihin 5-10 tuhannen vuoden ajan. Iso osa soistamme onkin muuttunut hiilinieluista tai kasvihuonekaasutaseiltaan neutraaleista ekosysteemeistä huomattaviksi hiilen lähteiksi.

Energiansäästö on mahdollisuus

Teksti: Teemu Kettunen

Energian käytön vähentäminen on ilmastonmuutoksen ehkäisyn ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä. Samalla se on järkevä tapa säästää rahaa ja luoda uutta kannattavaa liiketoimintaa. Energiansäästötalkoot ovat mahdollisuus niin kotitalouksille, yrityksille kuin julkiselle sektorille.

Säästöpotentiaali on valtava

Vattenfallin tilaaman ja McKinseyn tekemän arvion mukaan CO2-päästöjä voisi vähentää energiansäästö- ja -tehokkuustoimilla globaalisti noin 5 miljardia tonnia vuodessa. Tämä säästö vastaa noin 70 kertaisesti koko Suomen synnyttämiä kasvihuonekaasupäästöjä, jotka olivat 70 miljoonaa tonnia vuonna 2008. Energiansäästötoimet maksavat itsensä yleensä nopeasti takaisin sähkölaskun pienentyessä. Herättää ihmetystä, ettei näitä taloudellisesti kannattavia toimenpiteitä ole useinkaan otettu käyttöön.

Edelläkävijät valtaavat markkinat

Säästöpotentiaalista voidaan päätellä, että energiapihiydessä piilee suuria liiketoimintamahdollisuuksia. Energiankäyttöä vähentävällä tekniikalla onkin enenevässä määrin kansainvälistä kysyntää. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat taajuusmuuttajat, joilla voidaan vähentää merkittävästi teollisuuden sähkönkulutusta. Joidenkin arvioiden mukaan yksin EU:n alueella taajuusmuuttajien sähkönsäästöpotentiaali on noin 50 TWh (vrt. Suomen sähkönkulutus vuonna 2008 oli 87 TWh). Toinen hyvä esimerkki nopeasti kehittyvästä energiansäästötekniikasta on LED-valo, joka tullee korvaamaan melko nopeasti kehittymättömämmät valaisuratkaisut. Energiansäästössä kuten muussakin liiketoiminnassa edelläkävijät saavat suurimman hyödyn nopeasti kehittyvillä markkinoilla.

Tehokkain tapa täyttää uusiutuvan energian velvoitteet

Suomen energian kokonaiskulutuksesta tuotettiin noin 28 prosenttia uusiutuvilla energialähteillä vuonna 2008. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian loppukulutuksesta voidaan nostaa noin 39 prosenttiin yksinkertaisesti tiputtamalla energian kokonaiskulutusta 20 prosenttia, jos oletetaan ettei tämä vähennä uusiutuvilla energialähteillä tuotettua energiamäärää. Energiansäästö onkin tärkein keino EU:n Suomelle asettaman uusiutuvien energialähteiden käyttövelvoitteen täyttämiseksi (38 prosenttia energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä).

Kotitalouksien rooli tärkeä

Olen monesti kuullut sanottavan, ettei kotitalouksien sähkönkulutuksella olisi merkitystä, mutta tosiasiassa kotitaloudet kuluttavat Suomessa sähköstä noin neljänneksen. Julkinen sektori ja palvelut kuluttavat toisen neljänneksen ja teollisuus puolet. Suuri vaikutus voidaan saada aikaan jo sillä, että kotioloissa kiinnitämme huomiota energian kulutukseen. Myös työpaikalla voimme olla esimerkkinä muille ja ehdottaa vaikkapa valaistuksen vähentämistä tiloissa missä sille on pienempi tarve.

Energiansäästö on asennekysymys samoin kuin muu ympäristön ja toisten ihmisten huomioiminen. Se kiteytyy kysymykseen: kuinka tärkeä ympäristön hyvinvointi minulle on?  Pienetkin omien arvojen mukaiset teot tuovat iloa arkipäivään ja niiden merkitys voi olla suurempi kuin uskommekaan. Ympäristömyönteiset valinnat auttavat toisiakin huomaamaan mahdollisuutensa ja näin puroista syntyy virta. Tehdään yhdessä matkaa kohti kestävää tulevaisuutta!

Tammikuun loppu lähenee

Kirjoittaja: Venla Virkamäki

SLL oli tänään mukana järjestämässä pienimuotoista aamiaistilaisuutta toimittajille otsikolla Mitä ilmastoneuvotteluissa tapahtuu vuonna 2010. Muita järjestäjiä olivat Greenpeace, Maan ystävät, Kirkon ulkomaanapu, Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPA, Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistys sekä Luonto-Liitto.

Tilaisuudessa pitivät lyhyen alustuksen Greenpeace Internationalin ilmastopoliittinen neuvonantaja Kaisa Kosonen, KEPAn kehityspoliittinen sihteeri Matti Ylönen sekä Leo, siis Luonto-liiton pääsihteeri Leo Stranius. Alustukset olivat kaikki korkeatasoisia ja niiden jälkeen käytiin myös mielenkiintoista keskustelua. Toimittajia tuntui yhä edelleen kiinnostavan myös järjestöjen analyysi siitä, miksi Kööpenhaminassa epäonnistuttiin. Sitähän on jo paljon tehty. Muun muassa toiminnanjohtajamme Eero Yrjö-Koskinen analysoi kokouksen tuloksia näin omassa kirjoituksessaan joulukuussa välittömästi kokouksen jälkeen.

Mielenkiintoisempi kysymys onkin se, onko olemassa edellytyksiä saada aikaiseksi kansainvälistä kattavaa ja sitovaa ilmastosopimusta. Ja millaisessa prosessissa sitä tehdään/tulisi tehdä.

Kööpenhaminassahan sovittiin, että 31.1 mennessä valtioiden tulee ilmoittaa päästövähennystavoittensa. Deadline lähestyy kovaa vauhtia ja eri maiden ilmoituksia odotetaan kuumeisesti. Kannattaa kuitenkin olla realisti. Sunnuntaihin mennessä ei liene luvassa isoja avauksia. Maat ilmoittanevat vanhat tavoitelukunsa, esimerkiksi EU vanhan ja kunnianhimottoman 20 prosentin vähennystavoittensa.

Itse prosessin ei silti tarvitse olla kuollut.

Isoja kysymyksiä kuitenkin on. Missä ja miten neuvotteluja jatketaan? Voiko laillisesti sitova sopimus syntyä ja mille pohjalle (Kööpenhaminan sitoumuksen vai Kioton pöytäkirjan pohjalta?) Ja jos sopimusta ei synny, mitä tapahtuu Kioton pöytäkirjan elementeille, kuten päästökaupalle? Pahin vaihtoehto lienee se, että YK:n neuvotteluprosessi kuivuu kasaan ja sopimusta ei synny. Paras se, että Meksikossa kirjoitetaan todella kunnianhimoinen ja sitova sopimus. Välimuotojakin on.

Tämän päivän viestejä oli, että tilaus kattavalle kansainväliselle ilmastosopimukselle on olemassa. Tästä kielivät esimerkiksi kansainvälisten yritysjohtajien ja kansainvälisen AY-liikkeeen kannanotot ilmastosopimuksen puolesta heti Kööpenhaminan kokouksen jälkeen. Neuvotteluja lienee syytä käydä paitsi YK:n järjestelmän puitteissa, myös pienemmällä porukalla. Ja ennen kaikkea viesti on se, että nyt viimeistään tarvitaan poliittista johtajuutta – kaikilla tasoilla.  Kansainvälisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti.

Maatilojen oma sähköntuotanto on jo täällä: reaktori ja mikroturbiini Kankaan tilalla

Teksti: Janne Björklund

Kävin tutustumassa mikro-CHP -laitokseen Virroilla Kankaan tilalla. Tilalla on ollut muutaman vuoden käytössä Suomen ensimmäinen mikroturbiinikäyttöinen yhdistetty lämmön- ja sähköntuotantolaitos. Tila on sähkön ja lämmön suhteen omavarainen – navetasta tulevalla ‘tavaralla’. Turbiinilaitos on työmaakopin kokoinen mökki.

Kankaan tilalla oli ennen laitosinvestointia sähkönkulutus n. 400000 kWh vuodessa. Laitoksen jälkeen sähkönkulutus on hieman pudonnut, koska osa sähköstä meni lämmitykseen. Nyt lämpöä tulee CHP-voimalasta enemmän kuin omiin tarpeisiin. Tilalla on n. 120 lehmää(+ samanverran nuorta karjaa) ja niistä tulee sähköä n. 350000 kWh vuodessa. Laitoksen maksimiteho on 65kW sähköä ja 130kW lämpöä eli laajennusvaraa on.

‘En halua edes laskea kokonaiskustannuksia ja käytettyjä työtunteja’, toteaa tilan isäntä Hannu Koivunen. Laitos on ensimmäinen laatuaan ja turbiinilaitoksen oheiskomponenttien sovituksessa on ollut tekemistä. Esimerkiksi italialaisvalmisteinen kaasun esikäsittelykone(poistaa kosteuden) vaati eristyskopin rakentamisen kovien pakkasten aikaan. Hannu toteaa, että jos nyt pitäisi rakentaa toinen samanlainen, menisi se paljon helpommin ja nopeammin. Hinta-arvioksi hän kertoo 200000 – 250000 euroa. Kuullostaa kohtuulliselta laitokselta joka tuottaa puoli miljoonaa kilowattituntia sähköä ja miljoona kilowattituntia lämpöä. Ilman laitosta lanta ajettaisiin välivarastoinnin jälkeen pellolle ja metaani pullahtaisi ilmakehään.

Lanta menee ensin sekoitusaltaaseen ja siitä reaktoriin, jossa se viipyy kolmisen viikkoa. Reaktori on samanlainen allas, mutta se on peitetty ilmatiiviillä hupulla kaasun keräämistä varten. Reaktorissa on tasainen 37 asteen lämpötila jotta bakteereilla on siellä mukavaa tuottaa metaania. Reaktorin tilavuus on 310 kuutiota. Reaktorin jälkeen massan haju on muuttunut miedoksi ja kuiva-aine -pitoisuus laskenut 10%:sta 5%:iin. Massa ajetaan pelloille ja kiertokulku on täydellinen.

Rehun energiasisältö käytetään hyvin hyödyksi navetassa. Toinen vaihtoehto on laittaa rehua suoraan reaktoriin, esimerkiksi maissista saadaan 100 kertaa enemmän metaania kuin lehmänlannasta.

Mikä ihmeen mikroturbiini? Mikroturbiinilla tarkoitetaan alle 100kW:n sähköä ja lämpöä tuottavaa turbiinia, jota käytetään tyypillisesti hajautetussa sähköntuotannossa. Turbiini on yleensä suurnopeuskone eli kierrosnopeus on suuri, jopa 100000 kierrosta minuutissa. Laitteelle on ominaista pieni huollontarve ja kokoon nähden iso teho. Hyötysuhde on samaa luokkaa kuin polttomoottorikoneessa. Mikroturbiini mahdollistaa laajasti erilaisten polttoaineiden käytön, mikä tahansa minkä saa kaasutettua ja palamaan, sopii mikroturbiinille.

Laitteet ovat jo valmiina ja sähköntuotantopotentiaali on merkittävä. Vain syöttötariffi puuttuu. Biokaasun syöttötariffiin tuloillaan oleva 300kW:n keinotekoinen tehoraja uhkaa johtaa merkittävän sähköntuotantopotentiaalin käyttämättä jättämiseen.

Ilmastoterveiset uudelta ilmastovastaavalta

Teksti: Venla Virkamäki
Aluksi lyhyt esittely. Olen Venla, 27-vuotias Tampereen kasvatti ja tuore ilmastovastaava Suomen luonnonsuojeluliitossa. Ennen tätä pestiä hankin kokemusta ja osaamista Brysselissä, jossa työskentelin Euroopan parlamentin jäsen Riitta Myllerin avustajana. Avustin häntä ympäristövaliokunnassa ja ilmastonmuutosvaliokunnassa.

Työssäni Euroopan parlamentissa törmäsin usein monenlaisiin EU-kriitikoihin.  Yleisin EU-kriitikon laji kertoi heti aluksi EU:n byrokraattisuudesta  ja hitaudesta, kuinka siellä Brysselin herrat puuttuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu (esimerkkinä vaikkapa lähikunnan lasten leikkikeskuksen pallomeren sulkeminen) tai asioihin, joihin heidän ei tarvitse puuttua – tässä kohtaa esiin nostettiin aina se kuuluisa kurkkudirektiivi. Hetken heidän kanssaan keskusteltua kävi ilmi, että harva EU-skeptikko oli kuullut esimerkiksi siitä, mihin kurkkudirektiivi aikoinaan liittyi (vihannesten kuljetuslaatikoihin – suoria kurkkuja kun mahtuu laatikkoon enemmän ja aina sama määrä, kuin käyriä – näin ollen vihannesten vastaanottajan oikeusturva toteutui paremmin kun laatikoissa oli aina sama määrä kurkkuja tietyssä kilomäärässä). Saatikka siitä, että  lähikunnan lasten leikkikeskuksen pallomeren sulkeminen liittyi paikallisviranomaisen tulkintaan EU-direktiivistä koskien lasten leikkipaikkojen turvallisuutta. Tai siitä, että koko 27 jäsenmaan yhteinen unioni pyörii vähemmällä määrällä virkamiehiä kuin Helsingin kaupunki.

Välillä ilmastonmuutoskeskustelussa esiintyy samanlaista väitteiden heittelyä ilman perusteluja tai totuuksia, joiden alkuperän kaikki ovat jo unohtaneet. Tyypillinen ilmastoskeptikko aloittaa pelin sanomalla, ettei usko ilmastonmuutokseen. Keskustelun edetessä hän myönnyttää sen verran, että toki ilmasto on aina muuttunut ja muuttuu myös nyt, mutta kiirehtii toteamaan, ettei tämänhetkinen muutos ole ainakaan ihmisen aiheuttamaa. Lopussa ilmastoskeptikko toteaa, että no kai se ihminen sitä muutosta kiihdyttää, mutta ei sille kuitenkaan mitään voida tehdä “vaikka päällämme seistäisiin”. (Linkin takaa löytyy oiva esimerkki)

Tiedemaailmassa vallitsee kuitenkin laaja yhteisymmärrys siitä, että tämän hetkinen ilmaston lämpeneminen on nopeampaa kuin koskaan ennen. Se muodostaa suuren uhan sekä luonnolle että luonnosta riippuvaiselle ihmiselle. Seurauksia on jo nähtävissä. Äärisääilmiöt ovat lisääntyneet. Toisilla alueilla tämä on tarkoittanut kuivuutta, toisilla rankkasateita ja tulvia. Vuoristojäätiköt ovat pienentyneet kaikilla alueilla. Siperiassa tundrat ovat alkaneet metsittyä ikiroudan sulamisen vuoksi. Katoamassa ovat myös matalat pikkusaaret eri valtamerissä.

Ilmastonmuutos on uhka myös luonnon moninaisuudelle ja jopa neljännes maailman lajeista on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Inhimillisen kärsimyksen määrä on mitaton – trooppiset taudit, vesi- ja ruokapula, ilmastopakolaisuus.

Harva kiistää myöskään sitä, että ihmisen toiminta kiihdyttää maapallon lämpenemistä ja siten kaikkia edellä mainittuja seurauksia. Kiistaa taitaa lähinnä olla enää siitä, voimmeko me tehdä jotain asialle vaiko emme.

Minä uskon, että voimme. Eikä kenenkään tarvitse seisoa sen eteen päällään. Mutta kiire meillä on. Siksi on hienoa päästä mukaan Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntevaan tiimiin ja olla mukana esittämässä ja etsimässä lisää niitä keinoja, joilla Suomi voi tehdä osansa globaaleista päästövähennyksistä.

Mitä sinä haluat jouluna?

Teksti: Janne Björklund

Joulusta on tullut kulutuksen juhla. Joulu tulee myös joka vuosi yhä aikaisemmin. Onko pakko olla näin, mihin ovat katoamassa perinteiset arvot, jotka eivät perustu luonnonvarojen ja energian kulutukseen?

Sähköyhtiökin kehottaa hankkimaan pukinkonttiin sulakkeita. Onhan joulukinkku ja sähkösauna niitä suomalaisen halutuimpia jouluelämyksiä. Täytyy toki todeta, että suurimmat sähkönkulutuspiikit tuskin ovat jouluna, vaan kovimpien pakkasten aikaan.

Joulukinkkua paistellessa ja omaa ahteria saunottaessa tuskin mielessä pyörii sähkön hinta. Kuluttajahan maksaa siitä samaa hintaa per kilowattitunti koko vuoden ajan, mitä nyt hinnankorotuksia välillä tulee.

Mutta: huippukuormituksen aiheuttamat korkeammat kustannukset lauhdevoiman ja tuonnin käynnistyessä siirtyvät kuitenkin kuluttajan sähkönhintaan. Sähkön hinta olisi edullisempi, mikäli huippukuormitustilanteita hallittaisiin paremmin esimerkiksi reaaliaikaisella sähkönmittauksella ja puuttumalla aivan liiaan suureen määrään suorasähkölämmitteisiä taloja. Energiatehokkuus, johon päästään esimerkiksi reaaliaikaisella kulutuksen mittauksella, onkin erinomainen keino pienentää sähkölaskua.

Me teimme päätöksen – tai ainakin yritämme että pakollisesti hoidettavat(lue: lähiystävät ja -sukulaiset) joululahjat tehdään itse tai järjestetään muuten siten että ei tarvitse ostaa mitään. Lahjojen(ja kirjojen!) kierrättäminen on myös ekotehokasta.

Mitä sinä haluat jouluna? Kinkun, sähkösaunan ja sulakkeita vai jotain muuta?

Ilmastokokous päättyi nolosti

Kööpenhaminan ilmastokokous päättyi suureen pettymykseen. Kahden vuoden valmistelujen, lukemattomien välikokousten ja kahden viikon maraton-istunnon jälkeen neuvotteluissa syntyi vaatimaton julistus, jossa suurin osa kysymyksistä siirrettiin ensi vuodelle päätettäviksi ylitsepääsemättömien erimielisyyksien vuoksi.

Julistuksessa puhutaan toki ilmaston lämpenemisen pysäyttämisestä kahteen asteeseen. Päästöleikkaukset ovat kuitenkin vapaaehtoisia. Ilman laillista velvoitetta ne tuskin toteutuvat tarvittavassa laajuudessa ja riittävän nopeasti.

Julistukseen sisältyy 100 miljardin dollarin tuki uudelle ilmastorahastolle vuodesta 2020 alkaen. Lisäksi kehitysmaiden sopeutumistoimiin luvataan 30 miljardia dollaria vuosille 2010-2012. Niillä päästään alkuun ilmastotalkoissa.

Kokous kärjistyi sen jälkeen kun Yhdysvallat, Kiina, Intia, Etelä-Afrikka ja Brasilia julkistivat perjantai-iltana oman sopimusehdotuksensa. Suurten maiden esitys nostatti voimakkaita reaktioita erityisesti Sudanin, Venezuelan, Tuvalun, Kuuban, Bolivian ja Nicaraguan keskuudessa, jotka pitivät sen sisältöä ja syntytapaa epäoikeudenmukaisena.

Suurin ärtymys johtui puheenjohtajamaa Tanskan menettelytavoista. Kolmelta aamuyöstä alkaneessa istunnossa Venezuelan edustaja hakkasi sormensa verille saadakseen työjärjestyspuheenvuoron. Välikohtausta seurasi toinen toistaan tunteikkaampia puheenvuoroja kansakuntien tasa-arvon kunnioittamisesta.

Ilmastokokouksen vesittyminen oli jo alusta pitäen ennakoitavissa kun kävi ilmi että suurin osa neuvottelijoista piti edelleen tiukasti kiinni oman maansa eduista sen sijaan että ilmasto olisi ollut keskustelujen lähtökohtana. Asennemuutos on välttämätön mikäli ihmiskunta aikoo joskus selvitä historian suurimmasta haasteesta.

Viikon kokousseurannan jälkeen olo tuntuu tyhjältä. Oliko kaikki sittenkin turhaa? Tuskin. Kansainvälinen tietoisuus ilmastonmuutoksen riskeistä on kasvanut. Nyt on vain varmistettava että poliittinen paine säilyy kunnes tarpeelliset päästöleikkaukset on toteutettu.

Joulun lähestyessä kokouksen aiheuttama pettymys on syytä unohtaa ja nauttia lumesta, levosta ja metsän rauhasta. Työ paremman maailman puolesta jatkuu takaiskuista huolimatta.

Eero Yrjö-Koskinen

Kirjoittaja osallistui Kööpenhaminan ilmastokokoukseen Suomen valtuuskunnan jäsenenä.

Kansanedustaja Pentti Tiusanen (vas.) kannattelee kanssani maapalloa Bella Center kokouskeskuksessa.

Kuva: Matti Nummelin

Maailman päättäjät pettivät odotukset ilmastokatastrofin ehkäisemisestä

Teksti: Maria Nuutinen, SLL sekä muut tiedotteen järjestöt

klo 13:45

Kööpenhaminan ilmastokokouksen loppu ei vieläkään häämötä, mutta ‘declaration’ -muotoinen asiakirja on nyt hyväksytty.

Suomalaisten järjestöjen yhteistyö tuotti juuri seuraavan päätelmän kokouksen tähänastisista tuloksista:

Greenpeace, Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Kehys ry, Kirkon ulkomaanapu, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen YK-liiton koordinoima Kansalaisten maailmannäyttämö -hanke ja WWF tiedottavat:

MAAILMAN PÄÄTTÄJÄT PETTIVÄT  ODOTUKSET ILMASTOKATASTROFIN EHKÄISEMISESTÄ

Juuri päättynyt Kööpenhaminan ilmastokokous on vuosisadan pettymys. Lopputulos on viemässä maailmaa katastrofaalisen ilmastonmuutoksen polulle. Kansallisten etujen puolustaminen ja teollisuusmaiden kyvyttömyys sitoutua oikeudenmukaisiin ilmastotoimiin on epäonnistuneen lopputuloksen perimmäinen syy.

Kööpenhaminan kokouksen epäonnistuminen tekee ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta alle kahteen asteeseen erittäin haastavaa. Kahden asteen tavoitteen saavuttamiseksi on globaalit päästöt saatava laskuun vuoteen 2015 mennessä. EU:n ja muiden teollisuusmaiden on sitouduttava välittömästi vähintään 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä.

Todellista ilmastojohtajuutta Kööpenhaminan kokouksen aikana osoittivat tavalliset kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ympäri maailmaa. Sadat miljoonat ihmiset vaativat Kööpenhaminasta oikeudenmukaista, kunnianhimoista ja laillisesti sitovaa sopimusta. Valitettavasti päättäjillä ei ollut kanttia vastata asetettuun haasteeseen.

Kokouksen kolme keskeistä tavoitetta jäivät saavuttamatta. Ensinnäkin johtajat eivät kyenneet sopimaan riittävistä päästövähennystavoitteista. Toisekseen riittävästä ja ennakoitavasta julkisesta rahoituksesta kehitysmaille ei saatu pitävää päätöstä. Kolmanneksi, lopputulokseksi ei saatu laillisesti sitovaa sopimusta, jolla olisi varmistettu päästövähennys- ja rahoitustoimien toteutuminen. Päättäjät tullaan muistamaan tästä Kööpenhaminan epäonnistumisesta pitkään.

EU olisi voinut näyttää neuvotteluissa todellista sitoutumista ja edistää sovun syntymistä siirtymällä ajoissa 30 prosentin korkeampaan päästövähennystarjoukseensa. Suomen olisi puolestaan pitänyt toimia avoimemmin metsien hiilinieluja koskevissa neuvotteluissa ja tukea ilmaston kannalta parasta nielujen laskentatapaa, joka perustuu historialliseen vertailujaksoon.

Tilanne on korjattava viipymättä. Maiden tulee sitoutua ilmastotoimiin historiallisen päästötaakkansa ja taloudellisten resurssiensa mukaan. Päästövähennykset tulee tehdä ilman kuuman ilman ja nielujen laskentasääntöjen sallimia porsaanreikiä sekä puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) kautta hankittuja epätodellisia päästövähennyksiä. Ilmastokokouksen epäonnistuminen ja päästövähennysten viivästyminen aiheuttaa joka vuosi 300 000 ihmisen kuoleman [1] sekä tekee vääjäämättömästä yhteiskunnallisesta muutoksesta ja ilmastonmuutokseen sopeutumisesta huomattavasti kalliimpaa ja vaikeampaa.

Järjestöt vaativat Suomelta ilmastolakia vuosittaisista viiden prosentin päästövähennyksistä, jotka johtaisivat vähintään 40 prosentin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Näin Suomi osoittaa halunsa osallistua Kööpenhaminan katastrofiasetelman purkamiseen mahdollisimman nopeasti.

Lähde:

1 Global Humanitarian Forumin raportti 2009, Human impact report, The anatomy of a silent crisis, http://www.ghf-geneva.org/OurWork/RaisingAwareness/HumanImpactReport/tabid/180/Default.aspx

Tiedote löydettävissä myös:

http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2009/index_html

Muita reaktioita:

WWF:ltä, Greenpeacelta, Maan ystäviltä …

Kööpenhamina on pettymys – julistus mahdollinen

Teksti: Maria Nuutinen

klo 10:00

USA:n epämääräisellä kokoonpanoa mitättömäksi alustamasta julistuksesta ja sen aikaansaamasta hämmingistä keskustellaan vielä parasta aikaa Kööpenhaminassa. Uutiset sopimuksen tai merkittävän läpimurron saavuttamisesta ovat siis virheellisiä.

Neuvotteluja voi tauon jälkeen yhä seurata täällä.

Nyt voidaan varmaksi sanoa vain sen verran, että kehitysmaat ovat pyrkineet puolustamaan demokraattisuutta, jatkuvuutta ja avoimmuutta prosessissa sekä osoittaneet keskinäisen solidaarisuutensa voiman. Tanskan puheenjohtajuus taas on ollut kaikkea muuta.

Kokouksen tulos ei vielä ole selvä, joten kärsivällisesti odotamme, vaikka läpi yön valvoneinakin!

Maailma pidättelee henkeään

Ilmastokokous on ajautunut sekavaan pisteeseen. Kaksi viikkoa kestäneiden neuvottelujen ja poliittisten puheiden jälkeen on yhä epäselvää syntyykö täällä sitovaa sopimusta.

Aamupäivällä kiertänyt tekstiluonnos oli vaatimattomuudessaan surullista luettavaa. Siinä puhuttiin kahden asteen perusurasta täsmentämättä mihin ilmastotoimiin maat ryhtyvät. Lyhyen aikavälin rahoitusta luvattiin kyllä lisätä 30 miljardiin dollariin. Sen sijaan päästöleikkauksista ei ollut selviä sitoumuksia.

Ero juhlapuheiden ja sopimustekstin välillä oli räikeä. Tilanne oli nopeasti muodostumassa kestämättömäksi. YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon vetosikin valtioiden johtajiin, jotta historiallista tilaisuutta – 120 presidentin ja pääministerin läsnäoloa – ei jätettäisi käyttämättä.

Yhdysvaltain ja Kiinan presidentit sekä useimpien maiden pääministerit vastasivat pääsihteerin huutoon myönteisesti. Keskusteluja käydään parhaillaan useissa kokoushuoneissa, joihin kansalaisjärjestöillä ja tiedotusvälineillä ei ole pääsyä.

Toivotaan parasta. Surkeinta olisi jos neuvottelut päättyisivät jälleen kerran tuloksettomina. Kööpenhaminasta on saatava aikaan käänteentekevä sopimus, joka käynnistää kansainväliset ilmastotalkoot. Jos tilaisuus jätetään käyttämättä, vastaavaa ei varmasti tule moneen vuoteen.

Eero Yrjö-Koskinen

Pääministeri Matti Vanhanen vieraili Suomen valtuuskunnan kokouksessa.

Kuva: Matti Nummelin