Ruotsin EU-puheenjohtajuuskaudelta odotetaan ilmastopolitiikan suhteen paljon

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Ruotsin alkaneen EU-puheenjohtajuuskauden yksi tärkeimpiä painopistealueita on ilmastokriisin torjunta ja ilmastosopimuksen aikaansaaminen Kööpenhamissa.

Hyvä niin. European Environmental Bureaun (EEB) viestit Ruotsille löytyvät täältä.

Päästövähennysten kunnianhimon taso pitäisi pystyä nostamaan vähintään 40 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Climate Action Network Europen valmistelema kansalaisjärjestöjen kirje Ruotsin pääministeri Reinfeldtille löytyy täältä.

Esteitä Kööpenhaminan tiellä

Teksti ja kuva: Tuomas Aivelo

Greenweekin jälkimmäinen osio sisälsi niin uusien ongelmien esilletuomista kuin toivonpilkahduksiakin.

Kahdessa alueellisessa keskustelussa tuotiin esille asioita, jotka vaikuttavat ilmasto-ongelman ratkaisemiseen, mutta jotka usein unohdetaan. Munqueth Mehyar Lähi-Idän Maan ystävistä kertoi, että rauha on välttämättömyys, jotta ilmastonmuutosta vastaan voidaan taistella. Ilmastonmuutoksen on ennustettu vähentävän sadetta Välimeren alueella jopa puoleen, joten taistelu luonnonvaroista saattaa entisestään kiristää tilannetta. Gunn-Britt Retter Saamelaisvaltuustosta puolestaan totesi, että arktisilla alueilla alkuperäiskansat joutuvat ilmastonmuutoksen seurausten lisäksi kärsimään ilmastonmuutoksen torjunnasta. Uudet tuulivoimalat ja muut kasvihuonekaasujen vähennykseen pyrkivät toimet lisäävät entisestään maankäytön paineita heidän asuinseuduillaan.

Viikon odotetuin hetki oli loppupaneeli, johon osallistui korkean tason vaikuttajia. Komission puheenjohtajan Barroson puhe ei kuitenkaan tarjoillut mitään uutta, eikä noussut tavanomaisen poliitikon retoriikan yläpuolelle. Tulevan neuvoston puheenjohtajamaan, Ruotsin, ympäristöministeri Carlgren sen sijaan piti viikon innostavimman puheen. Hänellä oli myös lavalla olleista poliitikoista eniten uskottavuutta, kiitos ruotsalaisen ilmastopolitiikan.

Ympäristökomissaari Stavros Dimas myönsi sen, että ilmastopolitiikassa on edetty liian hitaasti: ”Kun joku sanoo, että on edistytty, tai otettu askelia eteenpäin, olen aina varuillani. Parhaassa tapauksessa tällöin ollaan pysytty paikallaan. Bonnissa, me edistyimme vähän asiassa.” Hänen mielestään Kööpenhaminassa voidaan onnistua vain jos kansalaisyhteiskunta nousee painostamaan teollisuusmaita ja vaatimaan ”kunnianhimoista kansainvälistä sopimusta”. WWF:n Euroopan yksikön johtaja Tony Long hutki poliitikkoja suorin sanoin, eikä säästellyt mediaakaan. Hänen mielestään yksi pahimmista virheistä on ollut, että media on antanut ilmastotutkijoille ja ilmastoskeptikoille yhtä paljon näkyvyyttä.

Onneksi keskustelu päättyi uutiseen, joka luo vähän toivoa paremmasta. Skotlannin parlamentti on päättänyt , että maassa vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä 42 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Kuten Tony Long mainitsikin, kyseessä on ensimmäinen teollistunut maa, joka on antanut lupauksen ”joka on tieteen sanoman mukainen”.

Energiakomissaarin salkku olisi Suomelle häpeä

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Energiateollisuus, Suomen Bioenergiayhdistys, Turveteollisuusliitto sekä Öljy- ja Kaasualan Keskusliitto lähettivät tänään (25.6.) pääministeri Matti Vanhaselle avoimen kirjeen, jossa järjestöt esittävät energiakomissaarin salkkua Suomelle.

Miksi järjestöt ovat tästä kiinnostuneita? Komissiohan on kansallisvaltioiden näkemyksistä riippumaton toimija. Ehkä energia-alan järjestöt kuitenkin ajattelevat, että näin varmistetaan kunnianhimoiset tavoitteet energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi. Vai voiko tavoitteena olla sittenkin ydinvoiman, turpeen ja kaiken muun pahan edistäminen?

Energiakomissaarin salkku olisi Suomelle häpeä. Ellei sitten komissaariksi tulisi esimerkiksi Satu Hassi tai Sirpa Pietikäinen. Muussa tapauksessa maamme näyttäisi täysin kestämätöntä energiapolitiikkaa muulle maailmalle. Kaikkein parasta lienee se, että Suomi saa jatkossakin ympäristöpolitiikan kannalta jonkun mitättömän salkun.

Kaksi astetta aivan liikaa?

Teksti ja kuvat: Tuomas Aivelo

Euroopan komissio järjestää Brysselissä vuosittain kaikille avoimen Greenweek-tapahtuman. Tänä vuonna se järjestetään 23.-26. kesäkuuta ja estradille marssitetaan ilmastonmuutoksen asiantuntijoita niin tiedemaailmasta, kansalaisjärjestöpuolelta kuin politiikasta ja yritysmaailmastakin.

Heti ensimmäisen esityksen aikana isännät joutuivat tulilinjalle. IPCC:n varapuheenjohtaja, belgialainen ilmastotieteilijä Jean-Pascal van Ypersele väitti, että yleinen mantra kahden asteen lämpenemisrajasta perustuu eilispäivän tieteelle. Kaksi astetta nousi kuuluisuuteen IPCC:n toisesta raportista vuonna 1996. Nyt uusimpien, neljännen raportin tietojen perusteella, tuo kaksi astetta on huomattavasti vaarallisempi muutos kuin aiemmin on luultu. Ypersele vaatikin tämän tavoitteen uutta tarkastelua.

Muutenkin ilmastotutkijoiden puheenvuoroista kuulsi epätoivo. Vaihtoehtojen setvimisen aika olisi ollut kymmenen vuotta sitten, nyt ainoa mahdollisuus on toimia mahdollisimman nopeasti kaikilla välineillä joita meillä on. Pahimmat ilmastoennusteet ovat synkkiä, kuten Ypersele muotoili: ”Jos olemme punaisella käyrällä, meidän pitäisi saman tien sammuttaa valot ja lopettaa hengittäminen.”

Siinä missä EU:n komission ympäristökomissaari Stavros Dimas puolusti vahvasti Unionin halua toimia ilmastonmuutostaistelun airuena, keskustelu muun maailman roolista oli huolestuttava. Paneelikeskustelu pyrki selvittämään millä ehdoin kehitysmaat ovat valmiita sitoutumaan Kööpenhaminan sopimukseen. Mielipiteet olivat lohdutonta kuunneltavaa. Intia on sitoutunut siihen, etteivät sen hiilipäästöt koskaan nouse teollisuusmaiden tasolle, Etelä-Afrikassa päästöt ovat huipussaan vuonna 2025. Peilaten näitä sitoumuksia teollisuusmaiden tähän mennessä kertomiin neuvottelulähtökohtiin, tilanne Kööpenhaminassa näyttää synkältä.

Kehitysmaillakin on kuitenkin vahvat kannusteet löytää ilmastosopu. Saarivaltiot pelkäävät huuhtoutuvansa mereen. Heikoimmat mahdollisuudet sopeutua muutoksiin on juuri köyhimmillä. Eikä rikkaidenkaan tarvitse odottaa pitkään, että vaikutukset näkyvät: Brasilian sokeriruokoteollisuuden edustaja Geraldine Kutas pelkäsi ilmastonsopimuksen mahdollisen kariutumisen johtavan EU:n lisääntyneeseen protektionismiin ja rankkoihin hiiliveroihin tuontituotteille. Maailman luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Ashok Koshla epäilikin, että Kööpenhaminassa rintamalinja ei mene Pohjoinen-Etelä –jaon mukaan, vaan vastakkain ovat teollisuusmaat.

Uusiutuva ei välttämättä ole kestävää

Teksti: Tuomas Aivelo

Euroopan Unionin 20-20-20 –tavoitteet ovat samaan aikaan kunnianhimoisia, eivätkä kuitenkaan riittäviä. Kunnianhimoisen tavoitteista tekee etenkin se, että uusiutuvilla energiamuodoilla pitäisi vuoteen 2020 mennessä tuottaa 20 prosenttia kaikesta energiasta, kun tällä hetkellä osuus on noin kuusi prosenttia.

Tässä tilanteessa bioenergiaan on asetettu paljon toiveita. Bioenergialla tarkoitetaan mitä tahansa biomassan poltosta saatavaa energiaa. Biopolttoaineilla puolestaan tarkoitetaan nestemäisiä biomassasta tuotettuja polttoaineita, joita voidaan käyttää muun muassa liikenteessä. Mahdollista poltettavaa voi saada pellolta, kuten ruokohelpeä ja monivuotisia lehdestettäviä kasveja, tai metsästä, kuten hakkuutähteitä ja paperiteollisuuden sivutuotteita. Bioenergia on merkittävin uusiutuvan energian lähde: Tällä hetkellä bioenergia muodostaa kaksi kolmasosaa kaikesta uusiutuvasta energiasta EU:n alueella. Jotta tavoitteet voidaan saavuttaa, bioenergian tuotannon on kolmin-nelinkertaistuttava.

Mikä on sitten ongelma?

Bioenergiaa on tuotettava jossain, pellolla tai metsissä. Pelloilla energia kilpailee ravinnontuotannon kanssa ja metsissä muun muassa metsäteollisuuden reviirillä. Metsällä on myös muita mahdollisia käyttömuotoja, joista ei vähäisimpänä luonnonsuojelu, eli luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Suomessa on muun muassa puhuttu kantojen energiankäytöstä ja hakkuutähteiden hyötykäytöstä. Nykyinen suomalainen metsätalous on kaikkea muuta kuin ekologisesti kestävää. Intensiivisempi metsätalous ei vie asiaa ainakaan parempaan suuntaan. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten EU samaan aikaan tehostaa metsien käyttöä että katkaisee luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen.

Ilmastonmuutostahan vastaan taistellaan, jotta voisimme suojella maapallon ekosysteemejä. Joten olisi pähkähullua tuhota ekosysteemejä, jotta saavutamme päästötavoitteemme. Ympäristönystävien onkin oltavana tarkkana, ettei päästövähennyksillä puolustella luonnon tuhoamista.

Tarvitsemme siis uusiutuvaa energiaa, joka on myös kestävän kehityksen mukaista. Millä reunaehdoilla bioenergia olisi kestävää? EU:ssa ollaan juuri rakentamassa kriteeristöä asian tiimoilta, mutta VTT:n tutkimus biopolttoaineista ei anna ruusuista kuvaa: Luultavasti siinä ei tulla onnistumaan. Asia on huonosti tunnettu, eikä edes eri bioenergian muotojen todellisia päästövähennyksiä tunneta tarkasti.

Energiansäästö ei tämän jälkeen vaikutakaan huonolta vaihtoehdolta.

Perehdyn tämän kesän aikana tarkemmin, miten metsien lisääntynyt käyttö energiantuotantoon saattaa vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja miten bioenergiaa voisi tuottaa luontoystävällisesti. Tulen tässä blogissa käymään avainkohtia läpi sitä mukaa kuin oma työni etenee ja palaset loksahtelevat kohdalleen.

Ylimääräinen sähkölasku: 600 euroa

Teksi: Ilmastovastaava Leo Stranius

Sain tänään postissa Teollisuuden Voiman 600 euron ylimääräisen sähkölaskun.

Riippuvuutemme pieleen menneestä Olkiluodon ydinvoimalahankkeesta maksaa suomalaisille sähkön käyttäjille yli 3 miljardia euroa sähkön korkeampana hintana, laskussa perustellaan.

Kaiken lisäksi mahdollinen lisäviive tuo uusia laskuja, puhumattakaan jos yhtiölle myönnetään lupa kuudennen ydinvoimalan rakentamiseen.

Tämä on törkeää! Millä ihmeen oikeudella Teollisuuden Voima laskuttaa tämän kaiken tavallisilta sähkönkäyttäjiltä?

Ilmasto-olympialaiset

Japanin ilmastopohjanoteeraus

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Japanin hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä mitättömät 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Kun Japani on sitoutunut Kioton pöytäkirjassa vähintään kuuden prosentin päästövähennyksiin vuosien 2008-2012 aikana, ei parannus vuoteen 2020 mennessä ole kovinkaan kummoinen.

Mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa, tulisi teollisuusmaiden pystyä vähentämään päästöjään vuoden 1990 tasosta vähintään 40 prosentin luokkaa vuoteen 2020 mennessä.

YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo de Boer kommentoi Japanin esitystä tuoreeltaan lehdistötilaisuudessa Bonnissa aika osuvasti: ”for the first time in two and a half years in this job I just don’t know what to say”.

Japania surkeampia esityksiä ei ole tainnut tehdä mikään muu teollisuusmaa kuin Suomi. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa Suomi aikoo vähentää omia päästöjään 5-10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Energiatehokkuudessa mahdollisuus

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Energiatehokkuustoimikunta luovutti tänään (9.6.) mietintönsä ministeri Mauri Pekkariselle Säätytalolla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. Itse olen ollut mukana toimikunnan varajäsenenä sekä jäsenennä kotitalous-jaostossa.

Kaiken kaikkiaan paperi on mukana olleiden ympäristöjärjestöjen mielestä hyvä. Työ on osoittanut, että energian käytön tehostaminen on kaikkein mittavin ja nopein tapa vähentää ilmastopäästöjä ja parantaa energiaomavaraisuutta. Lisäksi energiatehokkuustoimet ovat edullisia: ne maksavat itsensä takaisin nopeammin kuin mikään energiantuotantomuoto.

Tiedotustilaisuudessa kysyin ministeri Pekkariselta, mistä syystä Suomi ei edes pyri täyttämään EU:n asettamaa tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Nyt esitetyillä toimenpiteillä päästään vain 37 TWh eli 11 prosentin säästöön perusuraan verrattuna. Tunnistettua potentiaalia olisi ollut lähes tuplasti enemmän.

Pekkarinen piti vastauksessaan nyt esitettyä tavoitetta miniminä, joka toteutetaan talouskriisistä ja teollisuuden rakennemuutoksesta seuraavien vähenemien lisäksi. Pekkarisen mukaansa säästöjä tulee enemmän myös siinä vaiheessa kun toimenpiteissä päästään kunnolla vauhtiin.

Lisätietoja:
- Ympäristöjärjestöt: Energiatehokkuussuunnitelma hyvä alku – mahdollisuuksia on enempään.
- Ympäristöjärjestöjen täydentävä mielipide mietintöön (pdf).
- TEM: Energiatehokkuustoimikunnan ehdotuksilla kulutukseen huimat säästöt.
- Ministeri Pekkarinen: Energiatehokkuudesta vahva vientituote.
- Toimikunnan mietintö kokonaisuudessaan (pdf).

PS. Katso myös Greenpeacen Lauri Myllyvirran blogimerkintä aiheesta: EK: “Mutta sittenhän ei tarvita ydinvoimaa”

Kuva: TEM

Katuvalot kesäksi kunnissa kiinni

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Uudenmaan ympäristönsuojelupiiri teki kesäkuun alussa aloitteen kunnille ja tiehallinnolle katuvalaistuksen määrän vähentämiseksi. Turhaa valaistusta vähentämällä voidaan pienentää merkittävästi energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä.

Vantaan kaupunki ilmoitti (17.5.) sammuttavansa katuvalot kahdeksaksi viikoksi säästösyistä. Valitettavasti päätös jouduttiin kuitenkin pian perumaan (20.5.), koska valot ovat kytketty Tiehallinnon pääteiden valoihin.

Ainakin Järvenpää, Karkkila ja Myrskylä ovat ilmoittaneet päätöksestä pimentää katuvalot kesäksi.

Uudenmaan ympäristönsuojelupiirin tiedote ja kirje kunnille on luettavissa täältä:
Kunnat haastetaan ilmastotalkoisiin valoja sammuttamalla