Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius
Japanin hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä mitättömät 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Kun Japani on sitoutunut Kioton pöytäkirjassa vähintään kuuden prosentin päästövähennyksiin vuosien 2008-2012 aikana, ei parannus vuoteen 2020 mennessä ole kovinkaan kummoinen.
Mikäli lämpeneminen halutaan pitää kahden asteen tuntumassa, tulisi teollisuusmaiden pystyä vähentämään päästöjään vuoden 1990 tasosta vähintään 40 prosentin luokkaa vuoteen 2020 mennessä.
YK:n ilmastosopimuksen pääsihteeri Yvo de Boer kommentoi Japanin esitystä tuoreeltaan lehdistötilaisuudessa Bonnissa aika osuvasti: ”for the first time in two and a half years in this job I just don’t know what to say”.
Japania surkeampia esityksiä ei ole tainnut tehdä mikään muu teollisuusmaa kuin Suomi. Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa Suomi aikoo vähentää omia päästöjään 5-10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.
Väite siitä, että kaikista teollisuusmaista Suomi olisi esittänyt surkeimman päästötavoitteen, ei pidä paikkaansa.
1) Suomi on omalta osaltaan toteuttamassa EU:n yhteistä tavoitetta (-20 %/-30 % v. 2020 ml. mekanismit), joka on käytännössä edelleen kovin pöydällä oleva merkittävien teollisuusmaiden tarjous. Ehkä Suomea pitäisi tässä siis pikemminkin verrata johonkin Japanin alueeseen, joka on toteuttamassa Japanin kokonaistavoitetta.
2) Strategiassa todetaan, että
a) hallitus toivoo, että Kööpenhaminassa saadaan aikaan kattava sopimus Kioton jatkoksi, joka
b) laukaisee EU:n -30 %:n tavoitteen, jolloin
c) Suomi tiukentaa omia toimiaan sen mukaisesti, jolloin
d) kansallinen päästövähennys on selvästi suurempi kuin Japanin nyt esittämä
3) Jos kuitenkin haluaa verrata EU:n jäsenmaiden kansallisia päästövähennyksiä muiden teollisuusmaiden kansallisiin tavoitteisiin, kannattaa muistaa myös muut EU:n jäsenmaat. Velvoitteenjakodirektiivissä Suomi on jaetulla viidennellä sijalla, kun katsotaan päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästövelvoitetta verrattuna vuoteen 2005. Toki tämä on eri asia kuin verrattuna vuoteen 1990, mutta joka tapauksessa aika moni teollisuusmaa on kiistatta tehnyt heikompia sitoumuksia vuoden 2020 tavoitteesta kuin Suomi.
Hei Oras,
Olisi joskus mukava tietää oletko todella tuota mieltä.
Ilmastonmuutosta ei pysäytetä 5-10 prosentin päästöleikkauksilla. Nyt puhutaan ihan eri luokan toimenpiteistä, jossa kaivataan rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta. Jos se ei ole nykyhallituksessa mahdollista, olkoon siis niin, mutta miksi väittää toista?
Jos hallitus päättää leikata ympäristöhallinnon budjettikehystä ensin 19,2% vuosina 2008-2011 ja sitten vielä 25,3% vuosina 2010-2013, miksi selittää että tosiasiassa joitain eriä on siirretty toisaalle? Totuus kuitenkin on että ympäristöhallintoon kohdistuvat leikkaukset poikkeavat täysin muista ministeriöistä.
Jos hallitus päättää toteuttaa aluehallinnon uudistushankkeen (ALKU), joka vähentää olennaisesti ympäristöhallinnon riippumattomuutta ja kohdistaa lähes kolmanneksen (200 htv) sen aiheuttamista henkilöstövähennyksistä ympäristöhallintoon, eikö se ole hieman ristiriitaista ympäristön nimeen vannovalta puolueelta?
En viitsi jatkaa listaa pidemmälle. Suosittelen kuitenkin kesälukemiseksi Arja Alhon tuoretta pamflettia nimeltä Kovan tuulen varoitus. Se kertoo yksityiskohtaisesti miten SDP petti omat periaatteensa. Toivon ettei vihreille ole käymässä samoin.
Mielenrauhaa, Eero
Minusta tässä on merkillistä, että Oras Tynkkynen haluaa pitää kiinni hallituksen vaatimattomista päästöjen vähentämisen tavoitteista, vaikka Suomen energiankulutuksessa on tapahtunut historiallinen käänne. Optimististenkin arvoiden mukaan metsäteollisuus tulee 2020 mennessä käyttämään energiaa parikymmentä prosenttia viime vuosien tasoa vähemmän. Muun energiaintensiivisen teollisuuden investoinnit ovat vähintäänkin siirtyneet. Suomen uuden rakentamismääräykset ja EU:n tiukentuvat normit leikkaavat kotitalouksien energiankultuksen kasvua.
Nyt olisi mahdollista ottaa kansakuntana edelläkävijän asema.
Elvytysbudjetista kuitenkin puuttui vihreä leima. Energiaveroja aiotaan korottaa, mutta valikoivasti niin, että maatalousektori saisi säilyttää lähes täyden palautuksensa toisin kuin naapurissa Ruotsissa, ja metsäteollisuus voisi tavalla tai toisella välttää verot. Hallitus haluaa säilyttää turpeen verottomuuden, jolloin voimalainvestoinnit suuntautuvat puu-turve -sekavoimaloihin, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat 20-30% puuosuudella lähempänä kivihiilen kuin maakaasun tasoa.
Kun taloudellisesti edullisimmat tavat vähentää päästöjä jätetään käyttämättä, tavoitekin jää vaatimattomaksi. Miksei Vihreiden reaalipolitiikan tavoitteena ole sellainen Suomi, joka on päästöjen vähentämisessä eurooppalaisessa etujoukossa ja samalla viisaasti varautuu fossiilisten polttoaineiden pian edessä oleviin hinnannousuun? Miten Oras Tynkkynen voi olla tyytyväinen siihen, että on sentään maita, joiden politiikka on vielä heikompaa?