Teksti ja kuvat: Tuomas Aivelo
Euroopan komissio järjestää Brysselissä vuosittain kaikille avoimen Greenweek-tapahtuman. Tänä vuonna se järjestetään 23.-26. kesäkuuta ja estradille marssitetaan ilmastonmuutoksen asiantuntijoita niin tiedemaailmasta, kansalaisjärjestöpuolelta kuin politiikasta ja yritysmaailmastakin.
Heti ensimmäisen esityksen aikana isännät joutuivat tulilinjalle. IPCC:n varapuheenjohtaja, belgialainen ilmastotieteilijä Jean-Pascal van Ypersele väitti, että yleinen mantra kahden asteen lämpenemisrajasta perustuu eilispäivän tieteelle. Kaksi astetta nousi kuuluisuuteen IPCC:n toisesta raportista vuonna 1996. Nyt uusimpien, neljännen raportin tietojen perusteella, tuo kaksi astetta on huomattavasti vaarallisempi muutos kuin aiemmin on luultu. Ypersele vaatikin tämän tavoitteen uutta tarkastelua.
Muutenkin ilmastotutkijoiden puheenvuoroista kuulsi epätoivo. Vaihtoehtojen setvimisen aika olisi ollut kymmenen vuotta sitten, nyt ainoa mahdollisuus on toimia mahdollisimman nopeasti kaikilla välineillä joita meillä on. Pahimmat ilmastoennusteet ovat synkkiä, kuten Ypersele muotoili: ”Jos olemme punaisella käyrällä, meidän pitäisi saman tien sammuttaa valot ja lopettaa hengittäminen.”
Siinä missä EU:n komission ympäristökomissaari Stavros Dimas puolusti vahvasti Unionin halua toimia ilmastonmuutostaistelun airuena, keskustelu muun maailman roolista oli huolestuttava. Paneelikeskustelu pyrki selvittämään millä ehdoin kehitysmaat ovat valmiita sitoutumaan Kööpenhaminan sopimukseen. Mielipiteet olivat lohdutonta kuunneltavaa. Intia on sitoutunut siihen, etteivät sen hiilipäästöt koskaan nouse teollisuusmaiden tasolle, Etelä-Afrikassa päästöt ovat huipussaan vuonna 2025. Peilaten näitä sitoumuksia teollisuusmaiden tähän mennessä kertomiin neuvottelulähtökohtiin, tilanne Kööpenhaminassa näyttää synkältä.
Kehitysmaillakin on kuitenkin vahvat kannusteet löytää ilmastosopu. Saarivaltiot pelkäävät huuhtoutuvansa mereen. Heikoimmat mahdollisuudet sopeutua muutoksiin on juuri köyhimmillä. Eikä rikkaidenkaan tarvitse odottaa pitkään, että vaikutukset näkyvät: Brasilian sokeriruokoteollisuuden edustaja Geraldine Kutas pelkäsi ilmastonsopimuksen mahdollisen kariutumisen johtavan EU:n lisääntyneeseen protektionismiin ja rankkoihin hiiliveroihin tuontituotteille. Maailman luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Ashok Koshla epäilikin, että Kööpenhaminassa rintamalinja ei mene Pohjoinen-Etelä –jaon mukaan, vaan vastakkain ovat teollisuusmaat.
0 Kommentit to “Kaksi astetta aivan liikaa?”