Veivin ajatus on havainnollistaa energiantuotantoa, kilowatteja ja kilowattitunteja. Kun erilaisia sähkölaitteita käytetään, ei se tunnu missään. Oli kyseessä digiboksi tai kiuas, on se vain yksi kytkimen napsautus. Ainoa tuntuva kostetus energiamääriin ja kustannuksiin on sähkölasku – vaikkapa kerran kuussa – ja laskun maksaminen on ei-haluttu toimenpide.

Reaaliaikainen seuranta, riittävän tarkka tieto omasta kulutuksesta johtaa 10-15 prosentin laskuun.

Muutamia esimerkkejä palautteesta:
- Tämä veivi on kyllä niin huono idea että oli pakko tulla itse kokeilemaan.
- Minusta tuntuu että jalkalihakseni ovat paljon tehokkaammat, kun saan sellaisen energiaveivin, ostan heti. Sähkökin on niin kallista nykyään.
- Mihin te käytätte tätä energiaa? (listasin laitteet) Eikö ensiksi pitäisi miettiä että tarvitaanko tuollaisia ollenkaan? Stereot voi laittaa pois, laulan mieluusti teille.
- Kannattaisi huomioida ihmisten aiheuttamat päästöt kun ne tuossa touhuaa. Suomessa on se hyvä puoli että meillä tulee puhdasta ydinsähköä töpselistä.
- Luin netistä että Clas Ohlsson myy veivattavaa kännykänlaturia parillakympillä. Miksi pitää olla tuollainen kamalan iso mööpeli? (Veivillä voi ladata 100 kännykkää samanaikaisesti)

Muista Luonnonsuojeluliiton energiatehokkuushanke, Negawattineuvonta!

Janne Käpylehto
Energiatehokkuusasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto ry

Ympäristöjärjestöjen yhteinen tavoite ensi hallituskaudelle on selvä. Tavoitteena on oltava kestävämpi Suomi, jossa luonnonvarojen kulutus ei ylitä niiden määrää ja jossa hiilineutraalius toteutuu viimeistään vuoteen 2050 mennessä. Näin linjaavat seitsemän Suomen suurinta ympäristöjärjestöä yhteisissä hallitusohjelmatavoitteissaan.

Kohti kohtuutaloutta

Ympäristöjärjestöille kyse on ennen kaikkea tarpeesta luoda kestävämpi Suomi. Luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Jouni Nissinen on tiivistänyt asian näin: ”Kohtuutalouteen siirrytään joko hallitusti tai kriisien kautta”. Hän onkin oikeassa.

Luonnonvarojen käyttö on saapumassa rajoilleen. Esimerkiksi kupari ja fosfori ovat ehtymässä maapallolta. Toisaalta meitä uhkaa sekä ilmastokriisi että lajien sukupuuttoaalto. Jo joka kymmenes suomalainen laji on uhanalainen ja luonnon monimuotoisuus katoaakin Suomessa suhteellisesti yhtä kovaa vauhtia kuin sademetsissä.

Suomen ekologinen jalanjälki on 12. suurin maailmassa ja suomalaisten kulutus vahingoittaa ympäristöä ja tuhoaa alkuperäisluontoa välillisesti myös muualla maailmassa.

Suunnan on muututtava

Jotta suunta muuttuisi, on tulevalla vaalikaudelle tehtävä isoja päätöksiä – jopa täydellinen suunnanmuutos tietyiltä osin.

Suomen luonnonsuojeluliitto, Birdlife Suomi, Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö ja WWF Suomi tiivistivät tavoitteensa viiteen teesiin, jotka koskevat ilmastonmuutosta, luonnon rikkauden suojelua, kohtuutalouteen siirtymistä, Itämeren ja sisävesien suojelua sekä ympäristöhallinnon vahvistamista.

Pitkän tähtäimen tavoitteena on luoda Suomesta hiilineutraali yhteiskunta vuoteen 2050 mennessä. Käytännössä kasvihuonekaasupäästöt on vähennettävä lähelle nollaa. Lisäksi jo ilmakehään päästettyä hiilidioksidia on sidottava takaisin maaperään ja ekosysteemeihin. Luonnon hiilivarastoista (metsistä ja soista) on pidettävä huolta – luonnonsuojelu on siis ilmastonsuojelua! Ja toisin päin.

Jotta hiilineutraalius voisi toteutua vuoteen 2050 mennessä, on toimet aloitettava heti. Se edellyttää koko yhteiskunnan sitoutumista ilmastotavoitteisiin. Parhaiten yhteinen tahtotaso määritellään säätämällä vuosittaisiin päästövähennyksiin velvoittava ilmastolaki.

Ilmastolaki on yritystenkin etu

Ilmastolaki luo tukevan kehikon, jonka puitteissa konkreettisia päästöihin vaikuttavia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä voidaan soveltaa. Tällöin ne johtavat kokonaisuutena haluttuun lopputulokseen. Ilmastolain avulla Suomi saavuttaa ilmastotieteen vaatimat päästövähennystavoitteensa hallitusti ja johdonmukaisesti. Ilmastolaki on myös yritysten etu, sillä se luo vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön pitkälle tulevaisuuteen.

Muita tärkeitä ilmasto- ja energiakysymyksiä ovat muun muassa ydinvoiman lisärakentamisesta, uraanin tuotantosuunnitelmasta ja turpeen energiakäytöstä luopuminen erikseen laadittujen suunnitelmien mukaan.

Ei pöllöjä eduskuntaan!

Suomen luonnonsuojeluliitto seisoo vakaasti ympäristöjärjestöjen tavoitteiden takana. Liitto ottaa tänä vuonna vaaleihin enemmän kantaa kuin ehkä kertaakaan aiemmin. Tarkoituksena on, että Suomi pysyisi jatkossakin luontomaana, jossa luonnolla ja sen suojelulla on oma kiistämätön arvonsa. Liiton kampanjan pääviesti on suunnattu äänestäjille: Älä äänestä pöllöä eduskuntaan, se kehottaa. Lisää tietoa kampanjasta löytyy täältä (www.sll.fi/vaalit). Kampanjan faniksi voi liittyä myös Facebookissa.

Ympäristöjärjestöjen hallitusohjelmavaatimukset 2011-2015.

Teksti on alunperin julkaistu www.ilmasto.org-sivustolla

Tulevat eduskuntavaalit ratkaisevat olemmeko tulevaisuudessa yhä maailman paras luontomaa.

Suomen luonnonsuojeluliitto haluaakin varmistaa, että seuraava eduskunta ei tee enempää pöllöjä päätöksiä vaan ponnistelee Suomen luonnon säilymisen ja sen tilan parantamisen puolesta. Haluamme luonnolle myönteisen eduskunnan ja hallituksen – oli siinä sitten mitkä tahansa sateenkaaren värit.

Emme halua menettää etuoikeuttamme uida puhtaissa vesissä, tutkia luonnon ihmeitä ja hengittää puhdasta ilmaa! Siksi toivomme puolueiden ja ehdokkaiden sitoutuvan maailman parhaan luontomaan teeseihin ja ajavan niitä tulevalla vaalikaudella toteuttaviin asioihin.

Väri kuin väri – valitse luontoystävällinen ehdokas!

Jokaisen puolueen listoilta löytyy luonnon kannalta sekä hyviä että huonompia ehdokkaita. Jos haluat säilyttää Suomen luontomaana, valitse siis suosikkiehdokkaistasi se luontoystävällisempi. Tutustu luonnonsuojeluliiton vaalisivuihin ja etsi vinkkejä siitä, kuinka tunnistat luontoystävällisen ehdokkaan. Lisäksi voit tykätä kampanjasta facebookissa.

Tuore FT Heikki Simolan Suomen Akatemian rahoittama tutkimus tuo soiden käytön kautta 6 tonnia lisää suomalaiseeen hiilijalanjälkeen. Meidän hiilidoksidipäästömme ovat jo nyt maailman “kärkitasoa” eli 12,6 tonnia vuodessa jokaista suomalaista kohti.

Turvesuo

Hallituksen uudessa suostrategiassa turpeen energiakäyttöä aiotaan kuitenkin jatkaa nykyiseen tapaan siitä huolimatta, että turve on pahempi kasvihuonekaasujen lähde kuin hiili.

Koska soiden käsittelyllä aiheutetaan voimakkaita   kasvihuonekaasupäästöjä, tulee päästövähennykset löytää muualta. Tämä on paljon kalliimpaa kuin soiden käyttämättä jättäminen. Kaikkein kalleinta olisi kuitenkin torjumaton ilmastonmuutos – Englannin hallituksen pääekonomisti Nicholas Stern’n mukaan se tulisi laskemaan bruttokansantuotetta 5-20% vuosittain.

Epärealistisen ja kalliin suostrategian lisäksi Suomessa maksetaan turpeelle veroetua, joka on EU:n hyväksymää kilpailuedun tasoa suurempi. Soiden käsittely pilaa myös vesiä, sillä ojitetuilta soilta pääsee vesistöihin ravinteita ja happamia aineksia puhumattakaan häviävästä suoluonnosta. Suostrategia on vaaraksi ilmastotavoitteille, elinympäristön kestävyydelle ja Suomen kansantaloudelle.

Suomi ja muut teollisuusmaat voivat toteuttaa osan Kioton sopimuksessa sovituista päästövähennyksistä ostamalla päästövähennysyksiköitä esimerkiksi Kiinasta tai Etelä-Afrikasta. Ilmastotermeillä tätä toimintamallia kutsutaan CDM:ksi tai suomalaisittain puhtaan kehityksen mekanismiksi.

CDM-hankkeita ovat esimerkiksi tuulivoimalla, biokaasulla, bioenergialla tai energiansäästöllä toteutetut hankkeet. Hankkeiden tuottamilla yksiköillä voidaan kattaa teollisuusmaissa Kioton sopimuksessa sovittuja päästövähennyksiä tai päästökaupassa olevat yritykset voivat ostaa niitä. Järjestelmän tavoitteena on luoda joustavuutta päästöjen vähentämiseen, alentaa päästöjen vähentämisen hintaa ja edistää teknologian vientiä teollisuusmaista kehitysmaihin. CDM-järjestelmässä on kuitenkin myös monia heikkouksia. Näitä ovat esimerkiksi se, että hankkeet kilpailevat kotimaisten päästövähennysten kanssa ja hankkeet ovat sijoittuneet 80 prosenttisesti Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja Meksikoon. Toisin sanoen mekanismi koskettaa etupäässä kehitysmaita, jotka ovat nopeiten teollistumassa ja esimerkiksi Afrikka on jäänyt nuolemaan näppejään.

Osa hankkeista on myös tuottanut kohtuutonta taloudellista hyötyä toteuttajilleen. Erityisesti näin on käynyt tiettyjen voimakkaiden kasvihuonekaasujen kanssa. On melko helppoa vähentää tehtaissa esimerkiksi HFC-kaasujen tuotantoa. Komission mukaan HFC-23 kaasun vähentämiseen tähtäävät investoinnit ovat kuitenkin tuottaneet 78-kertaisesti näiden hankkeiden investointi- ja käyttökulut. Toisin sanoen CDM-päästöyksiköistä on voitu pyytää monikymmenkertaista hintaa todellisiin kustannuksiin nähden. On selvä, että CDM ei näissä tapauksissa ole toiminut järkevänä ilmastopolitiikan välineenä, vaan nämä päästöt olisi kannattanut vähentää muulla säätelyllä. Samalla on päässyt syntymään kupla CDM-markkinoille. UNEP:in tilastojen mukaan, 23 HFC-hanketta tuottaa selvästi enemmän myytäviä päästöyksiköitä, kuin kaikki yli 1000 tuulivoimahanketta yhteensä. Tällainen päästöyksiköiden tehotuotanto on varmasti joidenkin teollisuuden tahojen ja kehitysmaiden intresseissä, kyseessä kun on varsinainen rahasampo vähillä investoinneilla. Tehokasta politiikkaa tämä ei kuitenkaan ole, vaan teollisuusmaiden ilmastorahaa menee hukkaan järkyttäviä summia. Viime syksynä komissio kuitenkin teki aloitteen asian korjaamiseksi. Esitys eteni vauhdilla, mutta päästöyksiköiden kiellon takaraja piteni hieman lobbauksen takia. Tuoreen päätöksen mukaan adipiinihapon tuotannossa syntyviä N20 tai HFC-23 hankeyksiköitä ei voisi enää tuoda EU:n päästökauppaan 1.5.2013 alkaen. Päätös käy vielä parlamentissa kommenttikierroksella.

Vähän yli kahden vuoden kuluttua CDM markkinoilla tulee siis suursiivous, jossa päästöyksiköitä poistuu markkinoilta suuret määrät. Samalla saatiin kouriintuntuva esimerkki siitä, että ilmastopolitiikkaakin täytyy ajoittain korjata. Kotimaisten päästövähennysten kannattajat saavatkin CDM:n kompuroinnista uuden perusteen, miksi kasvihuonekaasupäästöt kannattaisi vähentää täällä eikä Kiinassa.

Lue myös Finnwatchin raportti aiheesta.

Voi meitä ihmiskuntaa. Elokuun 21. päivä, 2010 ihmiset olivat kuluttaneet loppuun kaikki maapallon vuonna 2010 tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Koko loppuvuoden elimme siis yli varojemme, kuluttaen enemmän luonnonvaroja kuin maapallo pystyy vuodessa tuottamaan*. Samalla lajien sukupuuttoaalto on kiihtynyt ihmistoiminnan seurauksena tuhatkertaiseksi lajien luontaiseen häviämisnopeuteen verrattuna (Millennium Ecosystem Assessment -raportin arvio).

Myös Suomi kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin maapallo pystyy tuottamaan. Keskiverto suomalaisen ekologinen jalanjälki on yli 4 kertaa isompi kuin kiinalaisen ja yli 10 kertaa isompi kuin intialaisen. Joka kymmenes laji on tällä hetkellä uhanalainen.  Samaan aikaan Suomen energiankulutus nousi 8,8 prosenttia edellisvuoteen verrattuna (tammi-syyskuun aikana) ja fossiilisten polttoaineiden sekä turpeen käytön lisääntyminen kasvatti energian tuotannon ja käytön hiilidioksidipäästöjä 15,3 prosenttia edellisvuodesta.

Tehtävää luonnon- ja ympäristönsuojelun saralla siis riittää, myös Suomessa vuonna 2011. Suomen kannalta yksi kiinnostavimmista ajankohdista on huhtikuun 2011 eduskuntavaalit. Matti Vanhasen ja Mari Kiviniemen hallituskaudella luonnon- ja ympäristönsuojelu on ollut sivuraiteella. Seuraavalla vaalikaudella tilanteen on muututtava! Siksi on mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon vaalikampanjoissa puhutaan luonnon- ja ympäristönsuojelusta ja millaisin lähtökohdin. Suomen luonnonsuojeluliitto tulee omalta osaltaan pitämään ääntä sellaisista teemoista kuin ilmastolaki, turpeen energiakäyttö, luonnonmonimuotoisuuden turvaaminen, kohtuutalous ja riittävästi resurssoitu ympäristöhallinto. Mutta se, puhuvatko näistä myös puolueet ja ehdokkaat riippuu meistä kaikista – kansalaisista, äänestäjistä. Miten paljon me vaadimme ehdokkaitamme ottamaan näihin kysymyksiin kantaa? Jokainen voi tehdä omalta osaltaan vähän, esimerkiksi lähettää kaikille istuville kansanedustajille sähköpostilla ympäristöteemaisia kysymyksiä. Ja mikä parasta, vielä ei ole liian myöhäistä. Vaalit käydään huhtikuun 17.päivä, joten kaikilla on koko kevät aikaa vaikuttaa!

Ohessa minun top 5 listani siitä, mitä vuonna 2011 parhaimmillaan tapahtuu. Mikä on sinun listasi?

1. Suomessa otetaan välittömästi käyttöön ilmastolaki vuosittaisista, ilmastotieteen kanssa linjassa olevista päästövähennyksistä. Tämä tarkoittaisi noin 40 päästövähennyksiä vuoteen 2020 mennessä (vuoden 1990 tasoon verrattuna), johon pääseminen edellyttäisi 5 prosentin vuosittaisia päästövähennyksiä. Samalla Suomen tulee aktiivisesti ajaa koko EU:n sitoutumista 30 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin vuoteen 2o20 mennessä.

2. Vuosi 2011 kirjataan historian kirjoihin vuotena, jolloin Suomi viimein päätti luopua turpeen energiakäytöstä! Historiallinen päätös toteutetaan realistisella siirtymällä vuoteen 2020 mennessä. Turpeen poltosta aiheutuu Suomessa 10-12 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa. Tämä vastaa liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Vielä suuremmat päästöt aiheuttaa turvemaiden kuivatus ja viljely. Sen lisäksi, että turpeen energiakäytöstä luopuminen tukee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, päätöksellä suojellaan myös ainutlaatuista suoluontoamme ja edistetään luonnon monimuotoisuutta.

3. Vuonna 2011 energiansäästö nousee sille kuuluvalle paikalle yhtenä tärkeimmistä kansallisista tavoista vähentää kasvihuonepäästöjä. Globaalisti CO2 -päästöjä voisi energiasäästö- ja tehokkuustoimilla Vattenfallin tilaaman ja McKinseyn tekemän arvion mukaan vähentää noin 5 miljardia tonnia vuodessa. Tämä säästö vastaa noin 70 kertaisesti koko Suomen synnyttämiä kasvihuonekaasupäästöjä. Myös Suomessa potentiaalia on runsaasti, esimerkiksi rakennuksissa (sekä asumisessa että palveluissa). Sitä paitsi energiansäästötoimet maksavat itsensä yleensä nopeasti takaisin sähkölaskun pienentyessä!

4. Vuonna 2011 myös luonnon monimuotoisuuden heikennemisen pysäyttämiseksi tehtäävä työtä tehostetaan. Metsien ja luontotyyppien suojelun rahoitukseen varataan 100 miljoonaa euroa lisää vuositasolla. Vesiensuojelun tehostamisen arvioidaan vaativan 110 miljoonaa euroa. Mutta ei hätään. Tarvittavat rahat saadaan luopumalla ympäristön kannalta haitallisista tuista ja veroeduista sekä verottamalla haitallisia toimia. Esimerkiksi turpeen vuosittaisen 150-200 miljoonan euron veroedun sijasta voidaan rahoittaa vastaavalla summalla vesiensuojelua ja uhanalaisia luontotyyppejä!

5. Viides ja viimeinen toive liittyy siihen kokonaisvaltaiseen ajattelutavan muutoksen, joka syntyy, kun ilmastonmuutoksen hillintä valtavirtaistuu osaksi kaikkea päätöksentekoa ja yhteiskunnan toiminnot sopeutuvat luonnon kantokyvyn rajoihin! Samalla Suomessakin tutkitaan lisää sitä, miten hyvinvointi voidaan toteuttaa kohtuutaloudessa.

Toinen  mielenkiintoinen asiakokonaisuus vuonna 2011 liittyy hiileen. Vuosi 2011 on Suomen luonnonsuojeluliitossa erityinen luonnon hiilivarastojen vuosi. Vuosi startataan hyvällä meiningillä helmikuun alussa, joten silloin lisää aiheesta!

*Laskelma perustuu yhdysvaltalaisen Global Footprint Networkin mittauksiin.

Cancúnin ilmastokokouksessa saatiin lopulta aikaan sopu, joka on askel kohti sitovan kansainvälisen ilmastosopimuksen syntymistä Etelä-Afrikassa vuoden päästä. Suomalaisten kehitys- ja ympäristöjärjestöjen mukaan sopimus samalla palautti uskon YK-järjestelmään.

Lopputulos jättää kuitenkin useita tärkeitä kohtia auki. Kahden viikon neuvottelujen aikana osa teollisuusmaista – erityisesti Yhdysvallat, Japani, Kanada ja Venäjä – madalsivat jo valmiiksi alhaisia odotuksia. Nousevat taloudet Kiinan ja Intian johdolla puolestaan joustivat kannoissaan esimerkiksi päästöjen seurannan läpinäkyvyyttä koskien.

Pettymys kehitys- ja ympäristöjärjestöille oli, että Kioton pöytäkirjan toisesta sitoumuskaudesta ei saatu päätöstä. Japanilla, Venäjällä ja Kanadalla on vuosi aikaa muuttaa linjaansa.

”Kehitysmaille Kioton kohtalo on kynnyskysymys, koska ne odottavat saastuttajilta asianmukaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Cancúnissa ei valitettavasti sovittu, koska Kioton toinen sopimuskausi vahvistetaan”, pahoittelee Katri Suomi Kirkon Ulkomaanavusta.

Vuoden 2011 aikana on varmistettava, että kuilu päästövähennyslupausten ja ilmastotieteen määrittelemien vaatimusten välillä kurotaan umpeen.

”YK:n laskelmien mukaan kahden asteen päästövähennystavoitteen ja Kööpenhaminassa luvattujen tavoitteiden välillä on gigatonnien kuilu. Sen paikkaamisessa myös metsien hoidolla on valtava merkitys. Cancúnissa päästiin jossain määrin eteenpäin kehitysmaiden metsien osalta, mutta teollisuusmaiden täytyy vielä nostaa rutkasti tavoitteitaan ja tukkia omat porsaanreikänsä”, muistuttaa Venla Virkamäki Suomen luonnonsuojeluliitosta.

Ilonpilkku järjestöille oli, että kokous päätti perustaa ilmastorahaston YK:n alaisuuteen. Varat rahastolta kuitenkin puuttuvat. Järjestöjen mukaan on olennaista varmistaa, että teollisuusmaat sitoutuvat aidosti uuteen ja riittävään rahoitukseen pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin rahoitus on katettu toistaiseksi pitkälle olemassa olevista kehitysyhteistyömäärärahoista.

”Myös uusien rahoituslähteiden pohtiminen jäi köykäiseksi. Pelkästään 0.05%:n rahoitusmarkkinaverolla saataisiin yksin Euroopassa kerättyä jopa 250 miljardia euroa vuodessa ilmastonmuutoksesta eniten kärsivien maiden sopeutumis- ja hillintätoimiin”, sanoo Toni Sandell Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepasta.

Kehitys- ja ympäristöjärjestöt ovat tyytyväisiä siihen, että EU toimi kokouksessa rakentavasti. Sen ansiosta päästiin eteenpäin monissa asioissa, kuten teknologian siirrossa ja kehitysmaiden metsien suojeluun tähtäävässä REDD-ohjelmassa. Järjestöt muistuttavat, että ensi vuoden aikana täytyy ryhtyä sanoista tekoihin.

Järjestöt korostavat, että kansainvälisten neuvottelujen jatko riippuu siitä, miten teollisuusmaat sitoutuvat oikeudenmukaisiin päästövähennyksiin ja rahoitukseen. Neuvottelujen hidas eteneminen nostaa kansalliset ilmastotoimet entistä tärkeämpään rooliin. Suomen osalta tämä tarkoittaa erityisesti ilmastolain hyväksymistä seuraavan hallituskauden aikana, sitoutumista 40 prosentin kotimaisiin päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä sekä voimakkaampaa panostusta uusiutuvan energian kehittämiseen.

Lisätietoja:

Lisää tietoa Cancúnin kokouksesta ja kansalaisjärjestöjen yhteisblogi: ilmasto.org/cancun

Katri Suomi, Kirkon Ulkomaanapu, 050 326 3487, etunimi.sukunimi@kirkonulkomaanapu.fi (Cancúnissa)
Venla Virkamäki, Suomen luonnonsuojeluliitto, 050 345 4411, etunimi.sukunimi@sll.fi (Cancúnissa)
Toni Sandell, Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry, +52 1 998 158 5357 , etunimi.sukunimi@kepa.fi
Salka Orivuori, WWF Suomi, 040 180 9497, etunimi.sukunimi@wwf.fi
Leo Stranius, Luonto-Liitto, 040 754 7371, etunimi.sukunimi@luontoliitto.fi
Rilli Lappalainen, Kehys ry, 050 561 3456, etunimi.sukunimi@kehys.fi
Laura Meller, Maan ystävät, 044 5377 193, etunimi.sukunimi@maanystavat.fi

Enpä ole aiemmin tajunnut kyseisen lausahduksen nerokkuutta. Mutta nyt tuntuu ihan siltä, että tilannne on todella fifty-sixty: joko Cancúnista saadaan päätöslauselma tai sitten ei. Joko edetään asiakysymyksissä tai sitten ei. Joko maat joustaa kannoissaan tai sitten ei.

Nyt illalla täällä järjestettiin avoin kokous, jossa osapuolikokouksen puheenjohtaja Espinosa, kahden neuvotteluraiteen puheenjohtajat sekä epävirallisia konsultaatioita johtaneet maat kertoivat, missä neuvottelujen osalta ollaan. Tämä antoi varmasti kaikille hieman paremman ymmärryksen siitä, mitkä ovat neuvottelujen vaikeimpia kysymyksiä ja missä kohdin on helpompi edetä. Pelin henki on se, että kaikilta vaaditaan joustavuutta ja kykyä tehdä kompromisseja. Puheenjohtaja vetosi useaan otteeseen osapuoliin. Norjan ministerin puhe sai aikaan spontaanit aplodit hänen todetessaan, että yksikään kylä eikä yksikään yhteisö pärjää ilman kompromisseja. Joudumme tekemään niitä päivittäin. Myös täällä Cancúnissa kompromissit ovat tarpeen, hän totesi.

Vaikeimmat kysymykset ovat edelleen samat. Ilmaston lämpenemisen hillinnän sekä siihen sopeutumisen kannalta nämä kysymykset ovat myös tärkeimmät. Päästövähennykset, päästöjen seuraamisen läpinäkyvyys, rahoituskysymykset, sopeutumiseen liittyvät kymykset, tulevan sopimuksen laillinen muoto sekä Kioton pöytäkirjan toisen sitoumuskauden jatko ovat vielä kaikki enemmän tai vähemmän auki. Osassa on edetty pitemmälle, toisissa vähemmän, mutta kaikissa on vielä runsaasti auki olevia kysymyksiä.

Vain osapuolet itse voivat tässä kohtaa tietää, kuinka paljon ne haluavat jonkinlaisen päätöslauselman Cancúnista. Osa maista varmasti haluaa sitä enemmän, osa vähemmän. Voisi kuvitella, että rakentavasti esiintynyt EU saattaa haluta jonkinlaisen tuloksen vain pitääkseen uskottavan prosessin hengissä. Myös puheenjohtajamaa Meksikon intreissä on ollut vetää neuvotteluja niin hyvin, että päätöslauselma syntyy. Tuntuu myös siltä, että osalle maista saattaa olla jopa helpotus, mitä löyhempää ilmastosopimusta rakennetaan. Esimerkiksi Japani, Kanada ja Venäjä vaikuttavat tällaisilta mailta. Osalle maista kysymys on tietyllä tavalla elämästä tai kuolemasta. Esimerkiksi pienille saarivaltioille.

Puheenjohtaja muistutti useaan otteeseen, että osapuolilla ei ole enää paljon aikaa. Teksteistä, joita eri kysymysten tiimoilta on tuotettu, täytyy saada yön aikana kompromisseja, jotta huomispäivän aikana voidaan päätökset nuijia pöytään. Puheenjohtajamaa on ilmoittanut tavoitteekseen päättää kokouksen Meksikon aikaa klo 18.

Kuumeiset neuvottelut jatkuu siis Cancúnissa koko yön. Huomenna aamulla Cancúnin aikaa klo 8.30 on seuraava epävirallinen täysistunto, jossa kuullaan yön neuvottelujen etenemisestä sekä osapuolten reaktioista. Aamulla olemme siis taas hieman viisaampia sen suhteen, mitä Cancúnista voidaan saavuttaa (päätöslauselma vai julistus) ja mikä on tulevan päätöksen sisältö.

Miksi?

Jokaiselle palkintosijalle on ollut oma selityksensä. Päivän Fossiili -palkinnon kun saa aina taho, joka sinä päivänä on eniten haitannut neuvottelujen edistymistä. Yhdysvalloilla eilisen ykkössijan syynä oli työryhmässä tehty esitystä siitä, että tulevasta päätöslauselmasta poistettaisiin viittaukset IPCC:n raporttein pohjalta arvioituihin teollisuusmailta vaadittaviin päästövähennyksiin (25-40 % vuoteen 2020 mennessä). Kerrassaan surkea esitys!

Täällä Cancúnissa on viime päivinä kuultu joustavuutta osoittavia aloitteita muun muassa Kiinalta, Intialta, Brasilialta ja Etelä-Afrikalta. Ne ovat muun muassa ilmoittaneet olevansa valmiita joustamaan kannoistaan liittyen päästöjen seurantaan. Nyt odotetaan avauksia Päivän Fossiileilta. Haluavatko kaikki teollisuusmaat oikeasti sitovaa sopimusta? Vai ajaako osa jopa tahallaan löyhää, vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää? Tahtotila punnitaan torstain ja perjantain aikana!

Samaan hengenvetoon on toki todettava, että EU:n linjaukset ovat toistaiseksi olleet suhteellisen rakentavia. Toivotaan, että EU:n sovitteleva henki tuottaa myös tulosta.

Tiistaina pääsin keskustelemaan rakentavassa hengessä ministeri Lehtomäen kanssa ilmastokokouksen odotuksista sekä kansalaisjärjestöjen toiveista Suomen neuvottelupositioiksi EU:n sisällä. Erityisesti nostin tietysti itse esiin metsätaloussektorin päästöjä, joista SLL tiedottikin keskiviikkoaamuna. Tiedote löytyy täältä.

Tässä blogin lukijoille Suomen pääneuvottelijan Sirkka Haunian videotervehdys. Hänellä oli kiireisen päivän keskellä aikaa pysähtyä pohtimaan myös niitä kysymyksiä, joissa Cancúnissa täytyy tapahtua edistymistä, jotta kokousta voi sanoa onnistuneeksi: