Kädet ilmaan ilmastolain puolesta

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Hiilineutraalin yhteiskunnan edistämiseksi tarvitaan ripeitä toimia. Toiminnan voi aloittaa lauantaina 5.9. Helsingin Rautatientorilla.

Nostetaan siis kädet ilmaan ilmastolain puolesta. Tule mukaan! www.ihmistulva.fi

Sopu kansainvälisestä, oikeudenmukaisesta ja kattavasta ilmastosopimuksesta riippuu teollisuusmaiden sitoutumisesta riittäviin päästövähennyksiin ja rahoituksesta kehittyville maille. Ilmastolakiprosessi on käynnistettävä vielä ennen Kööpenhaminan ratkaisevan tärkeää ilmastokokousta ilmastopoliittisen tulevaisuusselonteon yhteydessä. Näin elintärkeä signaali siitä, että sitoudumme ilmastokatastrofin välttämiseksi tarvittaviin päästövähennyksiin, ehtii Kööpenhaminaan.

CO2.fi yritysfoorumissa opittua: Kuuma-kuntien sähköyhtiöissä on eroja

Teksti: Janne Björklund

Hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on usein esityksissä edustettuna mutta merkittäviin tekoihin ei aina päästä. Keravan energian suunnittelupäällikkö Jani Riuttaluoto aloitti esityksensä komeasti ja heti otsikossa luvattiin päästöjen vähentämistä. Tarkasteltaessa polttoaineiden suunniteltua jakaumaa vuodelle 2010 kävi kuitenkin ilmi että päästökerroin pysyy samana, johtuen massiivisesta turpeeseen siirtymisestä. Turpeen osuus nousee arviolta nollasta 48 prosenttiin ja turvehan tuottaa hiilidioksidia kivihiiltäkin enemmän.

Nurmijärven sähkön piirakat olivat toisen näköisiä. Uusiutuvien osuus on huomattava, noin 80 prosenttia. Kaukolämpöverkolla on jopa mahdollisuuksia päästä Norppaenergia-merkin piiriin – siihen vaaditaan alle 100g CO2-päästöjä tuotettua kilowattituntia kohden.

Mäntsälän sähkössä uskotaan maakaasuun. Toimitusjohtaja Esa Muukka kertoi että öljyn loppuessa ehkä 70 vuoden kuluttua Venäjältä tulevaa maakaasua vielä riittää vaikka kuinka, jopa 200 vuotta. Täytyyhän pääkaupunkiseudulle päästä autolla töihin, hän perusteli. Ilmastonmuutoksen torjumiseen vaaditaan IPCC:n mukaan jopa 95 prosentin päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä. Laajamittainen maakaasun käyttö ei tähän skenaarioon millään sovi. Yleisöstä tiedusteltiin miten päästökauppa vaikuttaa yhtiön toimintaan. “Päästökauppasektori ei koske meitä”, Esa Muukka totesi.

Maailmanloppu on peruttu

Teksti: Tapani Veistola

Stefan Fölster: Maailmanloppu on peruttu. Ilmastonmuutokseen voi sopeutua.
Atena. 2009. 29,90 e.
Stefan Fölster on ruotsalaisen työnantajien ja elinkeinoelämän kattojärjestön pääekonomisti. Hänen ilmastonmuutospamflettinsa hyökkää sopeutumisella hillintää vastaan.

Kirjan punainen lanka on “skeptikkojen” ja “aktivistien” salaliitto “insinöörejä” vastaan. Moraalinen paniikki aiheuttaa viivytys- ja torjuntareaktion. Se hidastaa panostuksia maailman pelastavaan uuteen tekniikkaan, kuten geenitekniikka, ydinvoima ja hiilen talteenotto.

Alkuperäisteos on puheenvuoro ruotsalaiseen ympäristökeskusteluun. Fölster kiukuttelee muun muassa Ruotsin rautateiden siirtymisestä sähköön. Hänen mielestään se vain lisää hiilipäästöjä Tanskassa, Saksassa ja Suomessa. Vastaavasti kun öljyn käyttö meillä vähenee, sen hinta halpenee, käyttö muualla lisääntyy, ympäristötekniikan kannattavuus heikkenee ja maailman kokonaispäästöt kasvavat. Eivätkä yksilön valinnatkaan saa armoa: Jos sinä vähennät kulutustasi, niin pankki sijoittaa säästösi tai lapsesi kuluttavat perintösi. Lopputulos on kuitenkin kulutuksen ja päästöjen kasvu.

Kirjoittajan mielestä Ruotsin ja Suomen ei kannata tehdä paljoa. Niiden kummankin osuus maailman kasvihuonekaasupäästöistä on vain 0,2 %. Muualla voi tehdä kaikkea tehokkaammin, kuten istuttaa metsiä.

Fölster on optimisti, joka uskoo tekniikkaan ja yhtiöihin. Kirjan parasta antia ovat esimerkit onnistuneista ympäristöongelmien ratkaisuista ja kehitteillä olevasta ympäristötekniikasta.
Hän kirjoittaa hyvin myös liikakalastusta vastaan ja kaupunkimetsien puolesta, koska ne voivat hillitä kaupunkien kuumenemista.

Kirja hehkuttaa ilmastonmuutoksen hyötyjä: meillä lämmityskustannukset pienenevät, maatalouden sadot suurenevat, metsät kasvavat nopeammin. Mielenkiintoinen ajatus on Saharan muuttumisesta takaisin paratiisiksi sateiden muuttuessa.

Fölster uskoo, että talouskasvun jatkuessa ja ihmisten rikastuessa ympäristö pelastuu. Hän korostaa, että yhden ongelman sijasta pitää torjua useita uhkia samanaikaisesti. Silti hän ei itse huomaa, että ilmastonmuutos on vain yksi tuotannon ja kulutuksen kasvun aiheuttamista ympäristöongelmista. Esimerkiksi hiilen talteenotto ei ratkaise hiilikaivosten ongelmia eikä esimerkiksi pienhiukkas- ja rikkipäästöjä.

Luonnon monimuotoisuuden osalta Fölster ei tiedä, että suurin ongelma on pohjoisen, arktisiin oloihin sopeutuneen lajiston menettäminen. Alpiininen lajistomme ei pääse pakoon: se joutuu muuttamaan joko Jäämereen tai tunturin rinteen loppuessa taivaaseen. Pohjoista perintövarantoa tarvittaisiin, koska kasvihuoneilmiö ei pysty estämään uutta jääkautta.

Kuka Fölsteristä hyötyy? Ikävä kyllä, tämä kirja on sellainen hänen itse arvostelemansa “informaatioryöppy”, joka ruokkii kulttuurista viivettä ja vastuun kantamisen puutetta, joita hän pitää ilmastonmuutostoimien esteenä.

Kirja on sen verran löysää tekstiä, ettei se ole hintansa (29,90) väärti. Mitenkähän siihen on Ruotsissa suhtauduttu?

PS. Muista ihmistulva 5.9.

Bonnissa edetään kohti Kööpenhaminan ilmastosopimusta

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Neuvottelut Kioton jälkeisestä ilmastosopimuksesta etenevät 10.–14. elokuuta Saksan Bonnissa. Kokouksen tavoitteena on käsitellä pöydällä olevaa sopimusluonnosta ja löytää yhä suuremmasta osasta yksityiskohtia yhteisymmärrys. Lässytyksen sijaan tarvitaan tekoja. Muuten aika käy liian vähiin.

Euroopan unioni on sitoutunut pitämään lämpenemisen omalta osaltaan alle kahden asteen esiteolliseen aikaan verrattuna. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) mukaan tämä tarkoittaa teollisuusmaissa vähintään 25-40 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Nykyiset EU:n sitoumukset eivät riitä. Suomen ja EU:n tulisi jo tässä vaiheessa sitoutua vähintään 40 prosentin päästövähennystavoitteisiin, koska päästöt ovat valitettavasti kasvaneet IPCC:n arvioita nopeammin.

Kovempien päästövähennystavoitteiden lisäksi tarvitaan kehitysmaille suunnattua rahoitusta päästövähennystoimiin, metsäkadon hillitsemiseen ja sopeutumiseen. Tämän rahoituksen pitää olla lisäistä suhteessa nykyiseen kehitysapuun ja muihin toimenpiteisiin (esimerkiksi joustomekanismit ja teknologian siirto).

Osa teollisuusmaista haluaisia myös vertailuvuoden (1990) suhteen joustavampaa menettelyä. Tämä johtuu tietysti siitä, että monissa maissa (esim. Yhdysvallat, Japani) päästöt vuoden 1990 jälkeen ovat kasvaneet ja myöhemmällä vertailuvuodella (esim. 2005) tavoitteisiin olisi helpompi päästä ilman oikeita toimia.

Näyttää siltä, että kaikesta huolimatta neuvottelut etenevät. Yksityiskohtaiset päästövähennysprosentit sekä rahoituskysymykset jäävät vääjäämättä loppusuoralle. Poliittiset paineet ovat kuitenkin niin kovat, että Kööpenhaminassa saadaan suurella todennäköisyydellä aikaiseksi jonkinlainen sopimus. On kuitenkin ihan eri asia, vastaako tämä sopimus ilmastotieteen asettamaan haasteeseen.

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen onnistumisen varmistamiseksi tarvitaan tietysti kansalaisyhteiskunnan painetta. Mikäli joulukuun 18. päivänä Kööpenhaminassa tulos näyttää ilmaston kannalta laihalta, on kansalaisyhteiskunnan tehtävä saartaa neuvottelijat kokouspaikalle siihen asti, että kunnollinen sopimus saadaan aikaiseksi. Ulos neuvotteluista ei ole muuten tulemista.

Puupeltoja vai metsiä?

Teksti: Tuomas Aivelo

Metsien pinta-ala kasvaa Euroopassa jatkuvasti. Vanhoja peltoja muokataan maatalouden ylituotannosta kärsivässä maanosassa muuhun tuotantoon muun muassa istuttamalla puita pelloille. Suurin osa tästä metsitetystä alueesta muutetaan tehokkaaksi puuviljelmäksi, jota ei voi metsäksi kutsua. FAO:n ja monien muiden metsämääritelmän ne kuitenkin täyttävät, koska latvuston peittävyys on tarpeeksi suuri.

Puupellolla ja metsällä on kuitenkin eronsa. Puupellolla kasvusto on tasaikäistä ja yhdestä lajista koostuvaa. Kun puut ovat kasvaneet riittävästi, ne kerätään ja kasvusto istutetaan uudestaan. Puupeltoja lannoitetaan, myrkytetään ja kitketään, jotta tuotanto olisi mahdollisimman tehokasta. (Kuulostaako tämän pohjalta suomalaiset metsät enemmän metsältä vai puupellolta?)

Ilmastonäkökulmasta puupellot ovat kaksiteräinen miekka. Puun tuotanto energiakäyttöön on ilmastoystävällisempää puupelloilla. Toisaalta, metsän maaperään varastoituu enemmän hiiltä kuin puupellon. Luonnon monimuotoisuutta ajatellen puupellot ovat selkeästi heikompi vaihtoehto. Toisaalta, puupelto voittaa aina tavallisen maatalouskäyttöön käytetyn pellon niin ilmasto- kuin monimuotoisuusnäkökulmasta, joten peltojen muuttumista viljan viljelystä sellunviljelyyn ei voi sinänsä arvostella.

Puupellot ovat ekologisesti epäilyttäviä. Välimeren alueella suuri osa puupelloista on eukalyptuslajeja ja Itä-Euroopassakin käytetään amerikkalaisia havupuulajeja. Tulokaslajeihin liittyy aina riskinsä – vaikkei puulaji itsessään aiheuttaisi haittoja, saattaa sen mukana kulkeutua tuhoeläimiä tai muita haitallisia tulokaslajeja. Tulokaspuumetsä saattaa myös sekoittaa paikallisen ekosysteemin toiminnan niin, että eliöyhteisö muuttuu kokonaan. Tulevaisuudessa puupelloilla voidaan käyttää geneettisesti muokattuja puita, koska niillä on parempi tuotantokyky. Mahdolliset ongelmat ovat samanlaisia: muokattu geeniaines saattaa risteytyä luonnon lajien kanssa, muokatut lajit voivat leviät luontoon tai paikalliset lajit saattavat kärsiä muokatusta lajista.

Ilmastoystävällisyys ei vielä siis suoraan kerro ympäristöystävällisyydestä. Kysymystä voi verrata kiistelyyn luomupeltojen ja tehoviljeltyjen peltojen välillä: kumpi on tärkeämpää, tehokas tuotanto vai toimiva ekosysteemi?

Syksyllä pärähtää – Suunnittelusessio Kuusiluodossa

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Järjestimme Suomen luonnonsuojeluliiton energia- ja ilmastosektorin työntekijöiden syksyn suunnittelusession Helsingin Kuusiluodossa.

Tulossa on paljon kiinnostavia kuvioita. Ekoenergiahankkeen markkinointiponnistelut etenevät, ydinvoiman vastainen kampanja kiihtyy, ilmasto- ja kehityskysymyksiä puidaan syksyn yliopistokursseilla sekä tietysti huipennus Kööpenhaminan ilmastokokouksen muodossa joulukuussa.

Tästä on hyvä ponnistaa. Tulette kuulemaan lisää muun muassa täältä ilmastoblogista. Kasassa on mahtava iskuryhmä tekemässä ilmasto- ja energiapoliittista vaikuttamistyötä. Itse tulen toiminaan loppuvuoden ympäristönsuojelupäällikkönä Jounin jäädessä hoitovapaalle.

Suunnittelusession päälle istuimme iltaa, saunoimme ja uimme sekä istuimme nuotion äärellä. Kuusiluoto on mahtava paikka keskellä Helsinkiä. Kiitos Jannelle asioiden järjestelystä!

Syksyllä teitä siis palvelee:

Ilmastovastaava, vs. ympäristönsuojelupäällikkö Leo Stranius
Ydinvoimakampanjavastaava Janne Björklund
Ekoenergiavastaava Riku Eskelinen
Ekoenergiavastaava Teemu Kettunen
Projektivastaava, Ilmasto- ja kehitysyhteistyö Maria Nuutinen

Sekä tietysti Energia- ja ilmastovaliokunta. Tervetuloa mukaan toimintaan!

Hakkuutähteet polttoon vai lahoamaan?

Teksti: Tuomas Aivelo

Metsää on opittu käyttämään tehokkaasti hyödyksi Suomessa: Selluntuotannon sivutuotteena saatava jäte, mustalipeä, on paperiteollisuuden tärkeä sähkönlähde. Mustalipeä muodostaa lähes kymmenen prosenttia Suomen energiantuotannosta.

Bioenergian tuotantoon käytetään myös suoraan hakkuupaikalta löytyviä jätöksia: hakkuutähteitä ja kantoja. Mustalipeään verrattuna nämä ovat aineksia, jotka saattavat hyödyttää metsän monimuotoisuutta. Lahoava puuaines tarjoaa monille uhanalaisille eliöille hyönteisista sieniin ainoan mahdollisen elinympäristön. Vaikka suomalaisen metsän suurin ongelma on lahopuun puuttuminen, hakkuutähteiden pieniläpimittaisen puun ei ole ajateltu olevan merkittävää lahopuulla elävälle eliöstolle.

Tutkimus kertoo toista. Pieniläpimittainen puu, etenkin lehtipuu, on merkittävä elinympäristö monille lahopuilla eläville lajeille.  Kantojen puolestaan on epäilty puskuroivan lahoavan runkopuun puuttumisen vaikutusta. Kannot ovat elinympäristönä heikompia kuin runkopuut, mutta runkopuun puutteessa käyvät monille eliöille. Luonnontilaisessa metsässä näiden merkitys ei ole suuri, mutta suomalaisessa talousmetsässä, jossa lahopuuta ei käytännössä ole lainkaan, ne saattavat muodostua viimeiseksi turvaksi.

Hakkuutähteiden ja kantojen polttaminen saattaa viedä Suomen metsistä lahopuulla elävien eliöiden viimeisetkin elinympäristöt.

Vähähiilisen kesäloman askelmerkkejä

Tulevaisuuden hiilineutraalissa yhteiskunnassa kesälomaa vietetään eri tavoin kuin nykyisin. Monet asiat tulevat muuttumaan, kun kasvihuonekaasupäästöt pitää pystyä tiputtamaan lähelle nollaa vuosisadan puoleen väliin mennessä. Tulevaisuutta ei kuitenkaan kannata jäädä odottelemaan tuleviin kesiin. Lomamatkustamisen, mökkeilyn ja grillauksen voi tehdä jo tänä kesänä vähähiilisesti monellakin eri tavalla.

Lue ilmastovastaava Leo Straniuksen kirjoitus aiheesta CO2-raportissa.

Mistä se 20 prosenttia?

Teksti: Tuomas Aivelo

Vuonna 2020 pitäisi EU:n alueen energiasta tuottaa 20 prosenttia uusiutuvilla energianlähteillä. Nyt tuotetaan kuusi prosenttia. Oman osansa pottiin tuo kasvava energiatehokkuus, mutta uusiutuvien käytön pitää silti moninkertaistua. Mistä tuo lisä saadaan?

Oikeastaan samanlaisella uusiutuvan energian paletilla kuin tälläkin hetkellä. Tärkeimmät uusiutuvan energian lähteet ovat bioenergia, vesivoima ja tuulivoima, tuossa merkittävyysjärjestyksessä. Vesivoimaa ei enää voi rakentaa lisää. (Uutta potentiaalia on vuorovesi- ja aaltovoimassa, mutta näin lyhyellä aikavälillä sen kehitykseen ei voi luottaa. Samaan kastiin kuuluvat marginaallisemmat energian tuottotavat kuten aurinkovoima ja maalämpö, joilla saattaa olla merkittävä asema myöhemmin.) Tuulivoiman merkitys tulee kasvamaan. Suurin osa tulevaisuudenkin uusiutuvasta energiasta aiotaan kuitenkin tuottaa biomassasta – puuta polttamalla siis.

Toden totta, laskujen mukaan Euroopan biomassasta saataisiin kaksi kolmasosaa metsästä ja loppu kolmannes pellolta energiakasveja kasvattamalla. Toteutuminen on vielä vähän epävarmaa, koska tähänastiset Unionin taloudelliset kannusteet eivät vielä tunnu innostavan metsänomistajia ja maanviljelijöitä bioenergian kelkkaan. Tavoitteiden saavuttaminen vaatisi metsäenergian kolmin-nelinkertaistamista Euroopassa seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Tällainen metsänkäytön tehostaminen onnistuessaan olisi tuhoisaa sille monimuotoisuudelle, mitä Euroopan metsissä on vielä jäljellä. Ensisijaisena energianlähteenä metsistä käytetään hakkuutähteitä – sitä vähää puuta, joka metsiin vielä jää lahoamaan. Vaikuttaa, että poliitikot luottavat siihen, että metsäteollisuus tulee karkaamaan Euroopasta ja enemmän puuta jää energiakäyttöön. Tätä ei kuitenkaan voi sanoa ääneen, koska metsäteollisuus on merkittävä veronmaksaja ja työllistäjä.

Ruotsin EU-puheenjohtajuuskaudelta odotetaan ilmastopolitiikan suhteen paljon

Teksti: Ilmastovastaava Leo Stranius

Ruotsin alkaneen EU-puheenjohtajuuskauden yksi tärkeimpiä painopistealueita on ilmastokriisin torjunta ja ilmastosopimuksen aikaansaaminen Kööpenhamissa.

Hyvä niin. European Environmental Bureaun (EEB) viestit Ruotsille löytyvät täältä.

Päästövähennysten kunnianhimon taso pitäisi pystyä nostamaan vähintään 40 prosenttiin vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Climate Action Network Europen valmistelema kansalaisjärjestöjen kirje Ruotsin pääministeri Reinfeldtille löytyy täältä.